Kulttuurisunnuntai

Täytyyhän sunnuntaillekin kehittää joku konsepti. Joillain voi olla supersunnuntai tai relax sunnuntai, mutta me päätimme sen olevan hyvä päivä sivistää itseämme (ja lapsia) museokäynneillä. Sunnuntai on mahdottoman hyvä päivä tutustua ison kaupungin kulttuuriantimiin. Alunperin meidän piti lähteä Palazzo Realeen, mutta lounas venyi ja veny. Päädyimme sitten aikataulullisista syistä Castello Sforcescoon. Castello, kun sattuu olemaan meidän neighbourhood museo... Olemme aikaisemmin käyneet museossa, mutta silloin pinacoteca eli taidemuseo oli suljettu syystä tai toisesta. Nyt totesimme sen olevan auki ja vietimme vajaan tunnin ihmettelemässä taidetta. 

"Tuo on varmasti merirosvojen aarrearkku..." Mielikuvitus pääsee valloille museossa.

Museokäynnin jälkeen teimme kävelyretken, mikä päättyi leikkipuistoon. Leikkipuiston jälkeen oli aika siirtyä kotiin tekemään läksyjä, sillä sekä Isoveljellä että Pikkusiskolla on aina läksyjä maanantaiksi. Viikonlopun läksyt ovat yleensä kivoja ja luovia, joten niiden kanssa ei mene kauan aikaa. Isoveljen viikonlopun tehtävänä oli pohtia mitä kysymyksiä rakennuksista hänellä voisi vielä olla. Mennyt unit käsitteli rakennuksia ja niiden tehtäviä. Isoveljellä oli hyvin insinöörismäinen kysymys: "What machines do you need to build a building?"  Sen lisäksi koululaisilla on viikonlopuksi reading eli lukemistasoon sopiva kirja piti lukea ja analysoida. Pikkusiskon läksyt olivat matematiikkaa ja tehtävässä piti vertailla omia leluja keskenään. Mikä valitsemistasi leluista on suurin? Entä mikä on pienin? Sitten vielä piti piirtää vastaukset. Kivaa ja kehittävää tekemistä kummallakin. 

"Äiti, anna vauhtia."

Ei mitään kurahousuja tai välikausiasuja.
Villaponcho, valkoiset sukkahousut ja tummanruskeat mokkaballeriinat. Siis pienellä tytöllä. 

Puiston houkutukset.

Sunnuntai-illat sitten muuttuvat supersunnuntaiksi, sillä turbovaihde on pantava päälle. On pakattava reput, tehtävä eväät snack-tauolle, on katsottava lasten kouluvaatteet, mietittävä kauppalista aamun kauppareissua varten, laitettava pyykkikone päälle, omatkin vaatteet voisi katsoa... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Maanantaita varten on pakko olla valmis. Toivottavasti teidän maanantai alkoi tehokkaasti!

Ciao! 

Back to school & Fashion Week

Oh boy... what a week! Koulu on tosissaan alkanut täydellä höyryllä. Uusi sijainti, uudet aikataulut, uusi opettaja, uusi rakennus... Melkein kaikki tuntuu olevan uutta. Pää on ainakin tällä kotirouvalla aivan pyörällä, kun olemme palanneet arkeen oikein rytinällä. Onneksi on viikonloppu ja aikaa sulatella, että miten tämä arki tästä nyt sitten lähteekään taas kerran pyörimään. 

Kummatkin lapset ovat nyt onnellisesti aloittaneet koulun. Isoveljellä on uusi opettaja ja osittain uusi luokka, sillä viime keväänä ensimmäisen luokan oppilaat sekoitettiin ja siitä muodostettiin mm. Isoveljen kakkosluokka. Rinnakkaisluokkia on kolme. Isoveljen opettaja on todella herttainen kanadalainen nainen Mrs. P, joka mielestäni sopii tosi kivasti pienten opettajaksi. Suomessahan Isoveli olisi vasta aloittanut esikoulun ja täällä on siirrytty jo toiselle luokalle... Arvio nuoren miehen puolelta ensimmäisistä koulupäivistä on hyvä, sillä "koulussa on hauskempaa kuin kotona". Tottakai on, kun on kavereita ja kaikenlaista puuhaa! 

Pikkusiskolla on taas edelleen sama vanha luokka, joten tuntui todella hauskalta viedä tyttö ensimmäisenä päivänä omaan luokkaan. Kaikki lapset ja aikuiset olivat tuttuja. Tuntui itsestäänkin ihan kivalta vaihdella poskisuudelmia tuttujen kanssa eikä olla Se Uusi Äiti. Brittiläiset opettajat ovat luokalle uusia, mutta jo pitkän linjan opettajia ja hekin myös todella sydämellisiä. Ensimmäisen aamupäivän jälkeen Pikkusiskon arvio oli, että "ei mennä huomenna" ja syyksi selvisi ikävä. Ikävä kohdistui vanhoihin tuttuihin opettajiin ja siihen "vauvamaiseen" kindergarten maailmaan. Nythän meidän Pikkusisko on Transition-luokan oppilas eli esikoululainen...  Tänään taas tyttösen arvio oli, että "koulussa on tosi kivaa" ja sainkin nopeasti aamulla lähtöpassit Pikkusiskon jäädessä leikkimään muovailuvahalla. "Sun pitäisi kuule äiti jo lähteä..." Pääasia on tietysti, että lapset ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Me vanhemmat olemme hieman kärsineet epäorganisoituneesta ja täysin kaaosmaisesta kommunikaatiosta...  Onneksi puskaradio toimii ja melkein paremmin kuin virallinen kommunikaatio. Mies naureskelikin kotona ja muisteli seuraavaa juttua... 

Heaven is where the police are British, the lovers French, the mechanics German, the chefs Italian, and it is all organized by the Swiss.

Hell is where the police are German, the lovers Swiss, the mechanics French, the chefs British, and it is all organized by the Italians.

Arco della Pacelle on nousemassa Roberto Cavallin näytösteltta. // Syksy alkaa tulla tännekin, vaikka lämpötila on päivisin 28-30 astetta. // Italialaisessa leikkipuistossa on myös kolikolla toimivia kojeita. 

Tänään huomasin, kun olin Minisiskon kanssa puistokävelyllä Parco Sempionessa Roberto Cavallin näytöspaikan rakentamisen olevan jo käynnissä. Ensi viikolla on taas Fashion Week ja toki paparazzi-Citymama on taas paikalla... Naturalmente!

Nyt perjantain viettoon, sillä lapset ovat jo nukkumassa ja Mies on hakemassa meille prosciutto-rucola pizzaa... Sillä välin siemailen ihanaa lambruscoa. Kohta alkaa movie night!

Buona sera!

Lazy days at the pool.

Kauniit kaakelit uima-altaalla.

Tänään on ollut jännitystä ilmassa, kun kävimme tekemässä pienen ajelun uuteen koulurakennukseen. Ajoreitti piti katsastaa, ettemme aja maanantaina aamuruuhkassa ihan harhaan. Huomenna on nimittäin Pikkusiskon orientation päivä koululla. Tarkoituksena on tavata uudet opettajat ja moikata vanhoja koulukavereita viime vuodelta sekä katsastaa uusi koulurakennus ja tietenkin oma luokkahuone. Toki on myös tärkeää kuulla mitä kaikkea pitää olla mukana, kun koulu alkaa virallisesti pienten osalta. Myös after school -aktiviteeteistä on jotain informaatiota tarjolla. Pikkusiskon tekee hirveästi mieli mennä balettikouluun... eikä vähiten asun takia! Viime vuonna oli tanssia tarjolla esikouluikäiselle eli tämän paikallisen systeemin mukaisesti 4-vuotiaille eli toivoa on. Löysimme koululle ihan helposti eikä matka näin sunnuntaina ollut kovin kummoinen. Tilanne on varmasti erilainen aamuruuhkassa, sillä uuden koulurakennuksen sijainti ei ole meille ihan yhtä hyvä kuin viime lukuvuonna. Muutamalla muulla vanhemmalla oli sama ajatus ja koulun ulkopuolella törmäsimme meidän naapurissa asuvaan Mrs. M:n tyttöjensä kanssa ja Pikkusiskon luokkakaverin Paolon perheeseen. Sattumoisin myös Early years (ts. päiväkoti-ikäisten) rehtorikin kurvasi paikalle ja naureskeli, että onpas täällä innokkaita oppilaita... 

Rentouttavaa.

Bongaa rattaat ja meidän paikka.

Kun arki sitten huomenna alkaa niin ajatukset ovat väkisin kääntyneet vielä viimeiseen lomaviikkoon ja niihin huolettomiin hetkiin uima-altaalla. Tai ei aina niin huolettomiin, kun joku lapsista oli aina hyppäämässä pää edellä altaaseen ilman valvontaa... Yksi tärkeä kriteeri meille oli hotellin sijainnin lisäksi se, että hotellissa on uima-allas ja vielä ulkoilma sellainen. Tivoli Lisboan uima-allasalue ei ole superiso, mutta löysimme sieltä aina paikan ja allas riitti vallanmainiosti meidän tarpeisiimme vaikkei lastenallasta ollut. Isoveli ui kellukkeilla, kun ei uinut vanhemman valvonnassa. Pikkusiskolla oli kokoajan uimaliivi päällä, sillä tämä osittain vesikammoinen tyttö ei pysy vielä pinnalla ilman avustusta. Minisiskokin kävi kokeilemassa allasta äidin avustuksella. Myös uima-altaan palvelut olivat kohdillaan ja tuli syötyä mm. herkullinen salade nicoise sekä nautittua herkulliset drinksut. 

Uimisesta tulee nälkä...

Nyt on kuitenkin käännettävä ajatukset ihan oikeasti arkeen, sillä huomenna se alkaa...Back to school nimittäin! Eikä tällä äidillä ole vieläkään selvillä mitä on huomisen päivän asu. Apua! 

Buona domenica a tutti!

kesäläksyt...

Lapsilla on virallisesti kesäloma, mutta Isoveli sai koulusta viimeisellä viikolla myös kesäläksyjä. Ensiksi se tuntui hieman hassulta, että kuusivuotiaalla on kesäksikin jotain tehtäviä. Toisaalta sen ymmärtää, että kesäloma on pitkä ja sinä aikana sitä ehtii unohtaa - jos ei nyt kaikkea - niin paljon. Tärkein on ollut aloittaa kesälomapäiväkirja, minne on tarkoitus kirjoittaa ja piirtää mitä on kesälomallaan tehnyt. Isoveli on kirjoitellut ehkä joka toinen päivä erilaisista jutuista. Ihan kivasti se sujuu eikä todellakaan tarvitse pakottaa! Pientä kannustusta tarvitaan, että malttaa aloittaa ja istuutua pöydän ääreen. Sen jälkeen juttu luistaa hyvin eikä Isoveli edes halua edes apua. Hienostihan se kirjoittaminen sujuukin! Kirjoittamisen lisäksi pitää harjoitella numerojutuja ja sitten ylläpitää lukemista. Tällä hetkellä Isoveljen lempikirja on ystävältä lahjaksi saatu Don't let the pigeon drive the bus. Teksti on tarpeeksi lyhyttä ja suhteellisen helppoa, että poika jaksaa sitä yksin tavata. Pitäisi ehkä Amazonista tilata samaan sarjaan kuuluvia muitakin kirjoja... 

Isoveli aloittaa syksyllä toisen luokan, kun muut samanikäiset Suomessa aloittavat esikoulun. Syksyllä meidän perheessä on myös esikoululainen, mutta se onkin meidän 4v Pikkusisko. Viime syksynä se tuntuikin hieman hassulta, että oma lapsi menee viisivuotiaana ensimmäiselle luokalle. Vuoden aikana Isoveli on oppinut kirjoittamaan ja lukemaan englanniksi, osaa yhteen- ja vähennyslaskuja, harjoittelee kertolaskuja ja osaa vielä italiaakin niin aika paljon sitä yhden vuoden aikana on tapahtunut. Parasta on ollut se, että kummatkin lapset ovat viihtyneet koulussa ja tässä lomallakin on harva se hetki puhetta koulusta ja kavereista.  

Onneksi koulun alkuun on vielä tovi, sillä vasta 12.9. on ensimmäinen koulupäivä. Sitä ennen tulemme vielä Suomeen lomailemaan ja tekemään niitä perinteisiä Suomi-juttuja. Lopuksi käväisemme lomanpäätöslomalla Portugalissa ihan oman perheen kesken ja lataamme akut siellä syksyä varten. 

Pahoittelut edelleen kuvien huonosta laadusta. Kamera on nimittäin edelleen rikki.

Buona giornata!

It's getting hot in here...

75 osallistujaa luokan illallisella.

Kesä tuli sitten rytinällä viileän kevään jälkeen ja nyt lämpötilat ovat kohonneet sinne 35 asteen tienoolle. Aamulla jännitin (huomatkaa miten jännittävä elämä mulla on...), että kohoaako lämpötila jo 30 asteeseen ennen klo 9 vai ei. Jäi sitten puoli astetta tästä mun rajastani. Toisin sanoen täällä hikoillaan vielä parisen viikkoa ennenkuin saavutaan nauttimaan Suomen raikkaista kesäsäistä. Sitä ennen viilennytään ilmastoinnin avustuksella... 

Brand on ravintola ja löytyy osoitteesta: Largo Zandonai 3

Viimeinen viikko on kulunut vieraiden parissa, lasten kouluun liittyvissä asioissa ja muussa tavallisessa touhussa. Huomenna on sitten odotettu päivä, sillä on lasten viimeinen koulupäivä ja sitten alkaa pitkä loma. Koulu jatkuu vasta syyskuussa ja silloin uusissa tiloissa. On ollut haikeata sanoa ihmisille pitkin viikkoa, että nähdään syksyllä sekä viedä kotiin lasten tekemiä koulutöitä. Näin se kouluvuosi hujahti tosiaan ohi. 

Luokkien uudet kokoonpanot jaksoivat jututtaa vielä torstainakin...

Ihanaa munakoisopitsaa... Love it!

Viikko sitten meillä oli toinen todella hauska ja ikimuistoinen ilta, kun hyvästelimme Isoveljen luokan isolla porukalla. Opettajatkin olivat mukana illassa ja saimme kuulla ihania vauvauutisia assistant opettajalta. Mitenkäs sitten muuten vietetään Italiassa iltaa kuin hyvän ruoan ja viinin ääressä! Tällä kertaa olimme hauskassa korttelipitseriassa (hyvin tyylikäs) ja hyvältä se pitsa maistui kuumassa kesäillassa suoraan uunista tulleena hyvässä seurassa... On vaikea edes kuvailla, että miten epätodennäköistä olisi sama Suomessa.

Toivottelen täältä viileämpiä, mutta silti lämpimiä kesäpäiviä Suomeen! 

Ciao!

After dinner viihdykettä lapsille tai lähinnä tytöille, kun pojat juoksivat ja pelasivat futista...

Opettajia lahjottiin mm. lasten piirustuksilla.

viimeisiä viedään...

Tänään olemme viettäneet jännittäviä hetkiä, kun kummatkin lapset saivat tietää ensi vuoden luokanopettajansa ja samalla luokan kokoonpanon. Lapset olivat saaneet jo tiedon päivällä, kun heidät oli jaettu tuleviin luokkiinsa ja tapasivat uudet opettajansa. Koulussa kuitenkin kuhisi, kun kaikki yhdessä ihmettelimme keiden lapset ovat samalla luokalla ja kuka opettaja on kyseessä. 

Pikkusiskon ryhmä jatkaa samanlaisena, mutta siirtyessä ensi syksynä 4-vuotiaana esikouluun heidän opettajansa vaihtuu. Saimme kuulemma hyvät opettajat ja monet tulivat oikein varta vasta sanomaan, että "perfetto" "good luck" "you should be really pleased" jne. Isoveljen luokassa oli pari viikkoa sitten lapsilta (ja vanhemmilta) kysytty, että onko toiveita kenen kaverin kanssa haluaisi olla samalla luokalla. Tietenkin korostettiin, että kyse on vain toiveista. Opettajat keskenään keskustelevat keiden on hyvä olla yhdessä ja ketkä erotetaan eri luokille. Isoveljellä oli loisto asenne, sillä hän sanoi kaikkien poikien olevan kivoja eikä haitannut mikä tulevan 2. luokan kokoonpano olisi. Hän oli kuitenkin sanonut parhaan kaverinsa nimen ja tosiaan tänään selvisi heidän olevan yhdessä. Opettajankin suhteen kävi hyvä tuuri, sillä amerikkalainen Mrs.P oli Isoveljen toivelistalla ykkösenä nykyisen opettajan jälkeen. Nykyinen opettaja jatkaa kuitenkin ekanluokan opettamista, joten se ei oikeastaan ollut mahdollista. 

Illalla onkin loistavaa hetki hyvästellä tämä Isoveljen luokka. Meillä on illalla sekä lapsille että aikuisille tarkoitettu illallinen kivassa ravintolassa. Myös opettajat saapuvat paikalle ja heille luovutetaan kiitoslahja luokkamme puolesta. Haikea olo, sillä taas siirrytään elämässä eteenpäin... Kun vanhemmille tuli tieto aiemmin päivällä uusista luokista meinasi tulla kyynel silmään. Tiistaina olimme jo Pikkusiskon luokan vanhempien kanssa kippistelemässä kulunutta vuotta, mutta ilman meidän pieniä kolme/nelivuotiaita. Ravintola oli meille hauska tuttavuus, sillä kuuluu yhteen Milanon trendipaikoista. Botinero on kahden Interin argentinalaisen jalkapallopelaajan ravintola ja siellä tarjoillaan sekä aperitivoa että sitten illallista. Illan järjestänyt luokan "edustajamme" kertoi, että ehdottomasti pitää varata ja nimen pitää olla listalla. Paikka olikin ihan ammuttu täyteen! Lämmin ilta oli hauska, oma asu onnistunut (arvatkaa muistettiinko ottaa siitä kuva...noup) ja Miehen kanssa oli kiva jutella kävellessämme takaisin kotiin Milanon yössä.

Nyt onkin aika miettiä illan vaatetus ja muistaa suihkuttaa hyttysmyrkkyä, sillä illan ravintola on puistossa ja tarkoitus on syödä ulkona. 

Botinero - restaurant & lounge

Via San Marco 3

Ciao!

Spritz & naposteltavaa

Toisen omistajan kengät.

viikon kohokohdat

Viikko on ollut tosi kiireinen ja olemme painaneet tukka putkella sinne tänne. On ollut synttäreitä, koulussa tapahtumia, Kindergartenin isien futispeli ja pizzailta...  Mieskin on tehnyt pari iltaa yötäkin töitä, kun niitä hommia näköjään riittää. Onneksi on viikonloppu! Valitettavasti tänne tuli eilen joku kummallinen takatalvi. En meinannut oikein uskoa lämpömittaria, kun se näytti vaivaiset 7 astetta. Torstaina vielä oli iltapäivällä 26 astetta... Nyt sitten sataa vettä, on kylmä ja kaiken lisäksi sairastuin itse. Ei siis kovin kummoista puuhaa ole ainakaan tänään tiedossa, kun jouduimme peruuttamaan sairastumiseni takia menomme Comojärvelle ystävien brunssillekin. 

Toivottavasti parannun pikaisesti ja huomenna voisi tehdä jo jotain muutakin kuin pötkötellä sängyssä Finnrexiniä hörppien... 

Buona Giornata!

Tiistaina kavereiden syntymäpäiväkutsuilla. Minisiskokin tykkäsi paikasta.

Synttärit olivat ihan kivat, mutta 60 lasta yhdessä tilassa on omaan makuuni hieman liikaa...

Kindergarten isät pelaamassa futista.

Kannustajina Pikkusiskon luokkakavereita. 

Sporttailua ja muuta

Tämä viikko on hujahtanut ihan kamalaa vauhtia jo puoleenväliin! En voi uskoa, että on taas keskiviikko ja vielä kaiken kukkuraksi jo ilta. Mies on edelleen töissä kuten muinakin iltoina, vaikka kello on jo kohta puolikymmenen. Lapset ovat tietysti jo nukkumassa.

Vauhdikkaaseen viikkoon on syynä kaikenlaiset aktiviteetit. Koulu on tällä viikolla työllistänyt ja työllistää vielä huomenna vanhemmat kaikenlaiseen mukaan. Kivaa tekemistä sinänsä, mutta Minisiskon kanssa on aina välillä pieniä aikataulullisia haasteita... 

Tänään oli vihdoin odotettu Isoveljen urheilupäivä ja olin siellä kuvailemassa sekä tietenkin kannustamassa poikaa eri rasteilla. Aluksi herraa hieman jännitti, että mikä juttu tämä oikein on ja se näkyykin ensimmäisissä otoksissa. Kun kisa alkoi niin innostuskin heräsi ja vauhtia riitti. Minun aamupäivä kuluikin jutellen muiden vanhempien kanssa, valokuvaten omaa poikaani ja Minisiskoa viihdyttäen. Samalla bongailin uusimmat muodintuulahdukset tyylikkäiltä äideiltä. Ainakin valkoiset housut on nyt vain pakko kaivaa kaapista esiin...Niin ja värikkäät lenkkarit (mieluiten New Balance:n sellaiset) on myös ostettava! Täytyyhän sitä sopeutua ympäristöönsä. Eikös?

Nyt taidan napata kupillisen kamomillateetä ja toivoa, että Mies saapuisi piakkoin kotiin... 

Hauskaa!

Aamupäivä on sujunut hauskoissa merkeissä, sillä Pikkusiskolla oli kindergartenin urheilupäivä. Ohjelmassa oli kuusi erilaista temppurataa lapsille ja jompi kumpi vanhemmista oli oman lapsensa mukana kannustamassa eri tehtävien kanssa. Klassinen peruna ja lusikka. Esterata. Palomiespiste ja muita vastaavia. Mikäs siinä oli auringonpaisteessa kannustaa lapsia ja jutella muiden äitien kanssa, kun lapset pomppivat innostuneesti pisteestä toiseen! 

Äidit ja isätkin pääsivät mukaan aktiviteetteihin, kun lopuksi oli äideille ja isille omat juoksukilpailut. Lapset olivat ihan hurmiossa ja hurrasivat aivan sekopäisenä, kun me juoksimme. Oli superhauskaa! Parin viikon päästä otetaan uusiksi, kun on Isoveljen vastaava tapahtuma. Katsotaan, että onko sitten Miehen vuoro osallistua vai estääkö työt osallistumisen... 

Pikkusisko aloittaa perunapisteessä.

Pikkusisko rakasti vesitehtävää! Palomiehen kypärä päähän ja menoksi.

Palomiehen täytyy sammuttaa tulipalo...

Neljäs piste: Estejuoksu.

Lenkkarit oli must varustus äideilläkin!

Valokuviakin ehdin ottaa vaikka kuinka monta sataa, mutta suurimmassa osassa vilahtaa oppilaiden ja muiden vanhempien naamoja. Kuvien kautta pääsee ehkä kuitenkin tunnelmaan. Onneksi itsekin pääsin muutamaan kuvaan, sillä koulun virallinen valokuvaaja oli töissä ja häneltä saa sitten parin päivän päästä ostaa mieleiset kuvat. Toivottavasti tuli hyviä!

Autossa matkalla radiosta tuli La Bella Vita biisi ja se kuvasti aika hyvin sen hetkistä olotilaa... 

Lasten maalaamat urheilijat koristivat urheilukenttää.