15 minutes of fame

Andy Warholin lausahdus 15 minuutin kuuluisuudesta lienee kaikille tuttu kuten myös hänen pop-art kuvansa. En ole aikaisemmin Warholin elämään kovinkaan paljon tutustunut, mutta tästä huolimatta näyttely kiinnosti. Kiinnostavan näkökulman luin NY Timesin sivuilta tehdessäni hieman - fiinisti sanottuna - taustatutkimusta, että miten pitäisi Warholin taiteeseen suhtautua. Tästä voi lueskella siitä, jos sattuu amerikkalaisen filosofian professorin pohdinnat kiinnostamaan. Kulttuurisunnuntai siirtyikin sitten jo kulttuuriperjantaiksi, sillä perjantai oli täällä vapaapäivä Pyhäinpäivän takia. Appivanhemmat olivat myös kiinnostuneita Warholin näyttelystä, joten kaikki marssimme innokkaina kohti Palazzo Realea. Taisin jo aiemmin mainita, että tämäkin näyttely on osa Autunno Americanoa kuten viime viikkoinen Brain -näyttely. Näyttely oli jälleenkerran todella hyvä ja ainakin Isoveli viihtyi audioguiden avustuksella. Tytöt olivat hieman huonommalla tuulella, mutta ainakin isompaa oli helppo houkutella karkkimadoilla eteenpäin. 

Jostain syystä näyttelystä tarttui mukaan myös pieni juliste, vaikka normaalisti vastustan turistikrääsää. Ei siis mikään Warholin työnkopio vaan itse näyttelyn mainosjuliste. Mielenkiintoisena pidin sitä, että Warholin elämän viimeinen näyttely Viimeinen ehtoollinen oli järjestetty Milanossa tammikuussa 1987 vain kuukausi ennen hänen kuolemaansa helmikuussa. Jostain syystä pidin sitä merkkinä, että tarvitsen näyttelyn julisteen muistoksi. Onneksi juliste ei ole mikään megaiso, joten ehkä se jostain nurkasta löytää paikkansa... 

Kuvia ei tietenkään saanut ottaa itse taiteilijan töistä, joten nämä ovat otettu näyttelyn lopussa olevasta "multimedia"huoneesta.

Ciao!

Kulttuurisunnuntai: Use your brain

Tänään jatkoimme kulttuurisunnuntain tradiota ja vierailimme Milanon luonnontieteellisessä museossa katsomassa miten aivot toimivat. Näyttely kokonaisuus kuuluu jälleen kerran L'Autunno Americano -sarjaan. Linkin takaa löytyy muuten kaikki muutkin sarjaan kuuluvat esitelmät, esitykset ja näyttelyt. Olin jo unohtanut tämän näyttelyn olemassaolon kaiken arjen sähellyksen keskellä, mutta eilen kävelyllä Appiukko kiinnitti huomiota lukuisiin mainoksiin. Aihepiiri kiinnosti meitä muitakin, joten näinpä keksimme heti sunnuntaiksi tekemistä. Sunnuntai oli kuten kuvista huomaa selkeästi syksyisempi, vaikka lämpötila jäi eilisistä lukemista. Kylmä ei siitä huolimatta tullut.

The Brain - The Inside Story on alunperin ollut pari vuotta sitten New Yorkin luonnontieteellisessä museossa, mutta tällä hetkellä näyttely on maailmankiertueella ja vuorossa oli siis Milano. Näyttelyssä tutustutaan heurekamaisesti aivojen toimintaan ja ehkä kävijälle koetetaan antaa hienovarainen vihje aivoista huolehtimisestä. Näyttely oli kiinnostava, mutta ei ehkä ihan niin pienille kuin Isosisko 4v. Isoveli 6v. jaksoi melko hyvin tutustua aivojen toimintaan ja kokeilla erilaisia tehtäviä, mutta Pikkusisko oli suhteellisen tympääntynyt paikkaan. Minisisko taas seurasi tapahtumia rattaista ja hän olikin ihan kiitettävän kiinnostunut ympärillä vilkkuvista  valoista ja ihmisistä. Onneksi näyttelyn lopussa oli paljon kiinnostavia juttuja, mitkä eivät kylläkään enää kuulunut aivojen piiriin. Kuten luonnontieteelliseen museoon kuuluu niin museosta löytyy myös dinosauruksien luita ja ne kirvoittivatkin kaikilta kolmelta lapselta riemastuneet kiljahdukset. Pikkusiskokin heräsi horroksestaan ja kurkisteli kiinnostuneena vitriinistä toiseen. 

Museo sijaitsee Giardini Pubblicissa, joten museoretken jälkeen voi haukata happea kauniissa puistossa. Meidän matka jatkui puistokävelyn sijasta myöhäiselle lounaalle, sillä aikataulut menivät hieman sekaisin kellojen siirtämisestä talviaikaan.

Buona sera!