Champagne dreams...

Oho... onpas taas tovi vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Kaipa se on tätä kuuluisaa marraskuun masennusta tai jotain muuta alavireisyyttä, mutta en ole saanut itsestäni irti kirjoitella yhtään mitään. Eipä täällä juuri mitään sen ihmeellistä ole tapahtunut. Normaali arkea, normaalijuttuja ja sen semmoista. Välillä paistaa, välillä sataa kaatamalla aamusta iltaan. Tänään valitettavasti ei ole ollut normaali päivä, sillä Minisiskolla ja Isoveljellä on tulirokko. Onneksi saimme Dottoressan kotikäynnille iltapäivällä katsomaan mikä lapsilla mahtaa olla. Eli ihanaa lapsiperheen arkea käynnissä taas vaihteeksi!  Toivottavasti he paranevat nopeasti, sillä edessä on parin päivän karanteeni koulusta.

Viime viikolla hoitelin asioita kaupungilla ja satuin kävelemään La Rinascenten ohi. Shampanjamerkki Ruinart mainosti isosti omia tuotteitaan tavaratalon etuoven näyteikkunoissa ja tietenkin merkin shampanjaa voi ostaa Gourmet -osastolta tavaratalon ylimmästä kerroksesta. Totesin mielessäni, että tuossapa hyvä kuplajuoma jouluksi. Vietämme nimittäin joulua Alpeilla ja mikäs sen parempi ajatus kuin nautiskella kuplivaa huoneistomme terassilla vuoristomaisemaa ihaillen... 

Ciao, ciao!

Dinner @Sushiteca & new hair

Täällä on ensimmäinen sateinen päivä, joten voisi melkein sanoa olevan syksyistä. Lämpötila on kuitenkin yli 20 astetta eli ei ehkä vielä suomalaisittain syksy. Meidän piti tänään lähteä patikointiretkelle vuorille, mutta sunnuntai yhdistettynä sateeseen ja eilisen dinnerin jälkeiseen hieman väsyneeseen olotilaan muutti suunnitelmat. Olemme leikkineet lasten kanssa pizzaravintolaa, pötköttäneet sängyssä riehumassa koko perheen voimin ja puuhailleet sunnuntaijuttuja. Nyt koti hiljeni hetkeksi, kun Minisisko patistettiin päiväunille ja Mies lähti isojen lasten kanssa ostamaan leipomistarvikkeita. Mitäs sen parempaa puuhaa kuin leipoa sadepäivänä!

Ihanaa!

Milanossa ei ole kovinkaan montaa hyvää japanilaista ravintolaa ja oli mukava tehdä tuttavuutta uuden japanilaisen kanssa eilen illalla. Olimme Miehen kollegan D:n ja hänen vaimonsa S:n kanssa syömässä Sushiteca -nimisessä ravintolassa. Hieman meitä kaikkia jännitti, että miten ilta sujuu. Oma italiankielentaito ei ole kummoinen eikä kollegan rouva taas ollut kovin luottavainen omiin englannintaitoihinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kollegan rouva S puhui italiaa ja englantia sekaisin, joten ymmärsimme kaikki toisiamme hyvin. Miehen kollega D puhui taas loistavaa englantia ja oli hauska seuramies, joten ilta oli varsin onnistunut. Sekin kertoo illan hyvästä fiiliksestä ja ruoan herkullisuudesta, kun en muistanut ottaa kuvan kuvaa ennenkuin vasta ihan lopussa...  Parempi näinpäin! Söimme alkuun japanilaiset salaatit ja miso-keitot. Harmittelin, etten tajunnut tilata rouva S:n leväsalaattia-  insalata alghe. Se oli nimittäin superherkullinen. Pääruoaksi söimme tietenkin sushia. Oli kyllä hyvää! Ilta oli sen verran hauska, että sovimme tapaavamme pian uudestaan ja tällä kertaa italialaisessa ravintolassa. 

Sushiteca O-ma.ca.sé

Via San Fermo 1

Hello new hair... 
Hieman huono rakeinen kuva. Jos on hätähousu niin ei muka ehdi tarkentaa!

Niin ja kuten kuvasta näkyy pätkäisin tässä taannoin hiukset polkaksi. Ihan kivat - eikö? Nyt taidan jättää bloggailut tähän ja palata perheen pariin avustamaan Miestä ja lapsia leipomisessa. 

Buona giornata!

Jardim Zoológico de Lisboa

Melkein viimeisenä päivänä päätimme viettää päivän Lissabonin eläintarhassa. Tämä oli ehdottomasti toinen lasten toivoma kohde, minne oli pakko päästä. Pääsimme metrolla sinne kätevästi hotellilta ja olimme paikanpäällä heti eläintarhan avauduttua. Tässä vaiheessa ei ollut vielä kovin kuuma eikä ihmisiäkään ollut ihan kamalasti vielä liikkeellä. Halusimme myös päästä ensimmäiseen delfiininäytökseen. Show oli lasten mielestä kiva ja jännittävä, mutta 15 minuuttia ennen loppua alkoi homma tylsistyttää. Itsekään en ollut enkä olekaan ihan varma, että mitä mieltä olen loppujen lopuksi delfiinishow:sta. Onko eläinrääkkäystä vai mitä? Jäi hieman hämmentynyt olo sekä itselle että miehelle. Isovelikin vaikutti hieman mietteliäältä sen suhteen, että onko delfiineillä kivaa vai ei... Totesimme siis, että olimme nähneet tarpeeksi ja lähdimme hakemaan rattaita ratas"narikasta". Rattaita ei saanut ottaa mukaan ja ne jätettiinkin säilöön. Jotta asiakkaat ei saa vääriä rattaita niin siellä toimi numerolappusysteemi eli luovuttaessa sai muovilätkän ja rattaisiin kiinnitettiin toinen lätkä kahvaan.

Hieman hölmistyneet ilmeet...

Ensimmäinen osa näytöstä.

Sitten tuli "kalat"... Pikkusiskokin tokaisi, että "kalla...kalla". 

Rattaiden hakureissun jälkeen lähdimme kiertämään eläintarhaa ympäri ja olikin ihan kiva päivä kävellä ympäriinsä. Lapset olivat innoissaan eläimistä ja juoksivat eläinaitauksesta toiseen. Kiinnostavimmat eläimet olivat simpanssit, jotka juoksivat ja leikkivät omalla vihreällä alueellaan... "Ihan niinkuin oikeat lapset", totesi Pikkusisko.  Päivä oli oikein antoisa, mutta jossain vaiheessa alkoi kaikille tulla nälkä ja kuuma.

Viimeisenä aktiviteettina Mies vei lapset eläintarha-aluetta kiertävään "hiihto"hissiin ja jäin Pikkusiskon kanssa odottelemaan. Pikkusisko heräsi juuri sopivasti ja ehdinkin syöttää osan hänen eväistään ennenkuin muu perhe saapui.

Heti eläinten alueen exit- kyltin ulkopuolella - tämä on vielä eläintarha-aluetta - on lahjatavarmyymälä Zoovenirs ja food court, mistä löytyi kaikille sopiva McDonalds. Saimme vatsat täyteen ja syötyämme lasten teki mieli lähteä uima-altaalle, joten suuntasimme takaisin metroasemalle ja kohti hotellia.

Suosittelen erityisesti lapsiperheille. Aikuisillekin ihan kiva paikka käydä, mutta jos on käynyt eläintarhoissa paljon niin ei välttämättä tuo mitään sen kummempaa uutta. Lisää tietoa löytyy eläintarhan omilta sivuilta. http://www.zoo.pt/site/

Ciao!

it's wild!

Sisääntulo.

Eilen aamupäivällä pohdimme aamaisen lomassa, että minne suuntaisimme viettämään päivää. Päätimme sitten hetken pohdinnan jälkeen lähteä kohti Lago Maggioren suuntaa ja käydä Aronan lähellä olevassa  La Torbieran eläintarhassa. Ajomatka Milanosta on noin 45 minuuttia eli juuri sopiva. Meidän tapauksessa ajomatka oli juuri passeli ja Minisisko ehti ottaa pikaiset päiväunet ennenkuin saavuimme paikalle. 

Jonkinlainen villikissa. Tosi hieno!

Snack or dinner?

La Torbiera oli jännä paikka, sillä lauantai-iltapäivänä olisi voinut kuvitella olevan oikea ryysis. Parkkipaikalla oli autoja ehkä kymmenen ja saimme kiertää viidakkomaista aluetta aivan yksin. Tai siltä se ainakin tuntui. Aina välillä joku yksittäinen pariskunta tai perhe tuli vastaan. Valitettavasti eläimet olivat aika unisia ja paistattelivat 34 asteen helteessä aika väsähtäneinä. Onneksi osalla eläimistä oli ruokinta-aika ja muutamat olivat innosta piukeina tapittamassa lasin takana ruokaa. Myös apinat esittivät meille aikamoisen show:n, kun vetäisivät muutaman aika hauskan roikkumistempun. Kissaeläimet  vetreytyivät iltaa kohti ja meillä on tapana ollutkin aina käydä katsomassa tiikerit ja muut villikissat ennen kotiinlähtöä vielä kerran. Nytkin se oli kannattavaa, kun mm. tiikeri ja leopardi jolkottelivat omissa aitauksissaan.

Kauriita.

"Äiti, mä en tykkää noista hanhista." 

Iltapäivä oli sangen mukava, kun oli ihana kävellä viileitä polkuja pitkin puiden alla ja helppoa oli herkutella omilla eväillä varjossa ison puun alla. Ravintolapalvelut ovat aika mitäänsanomattomia, joten kannattaa ottaa omat eväät mukaan. Parasta olisi käydä puistossa, kun on lähtenyt Lago Maggiorelta kohti Milanoa tai on matkalla kohti Lago Maggiorea. Erillistä reissua ei kannata tuonne tehdä ilman, että on asiaa lähiympäristöön. Isompi eläintarha on selkeästi Le Cornelle, missä kävimme keväällä. Suosittelisimme ensisijaisesti Cornelleä kuin Torbiera, vaikkei kummassakaan ollut moitittavaa.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Parco Faunistico La Torbiera

Via Borgoticino 19

28100 Agrate Conturbia

Ciao, ciao!

minilomalla @Lago di Garda

Desenzano del Garda

Perjantaina suuntasimme kahden ystävämme, veljesparin E:n ja J:n kanssa Gardajärvelle. Haimme Miehen taas töistä ja ajoimme 120km päähän kaupunkiin nimeltä Desenzano del Garda. Matka ei ollut ihan niin jouheva kuin toivoimme, sillä osuimme perjantain ruuhkaan ja Milanosta ulos ajaminen oli aikamoista tuskaa. Mies puhui koko matkan puhelimessa työjuttujaan, lapset leikkivät takapenkillä ja itse sain kuskin roolin. Täytyy sanoa, että olen meidän perheessä useimmiten luottokuskina ja Mies luovuttaa ihan suosiolla ajajan paikan minulle. Hänen mielestään autolla ajaminen on todella tylsää... Itse taas nautin hyvällä autolla ajamisesta, vaikkei moottoritiellä ajaminen täällä olekaan lempiasioita. Kaikenlaisia törttöjä kuskeja riittää liikenteessä kaupungissakin, mutta lisätään vauhtia ja mittari näyttää 130km/h niin alkaa olla jo vaarallistakin... 

Uima-altaan säännöt aiheuttivat kyllä muutaman nauruntyrskähdyksen...
Kohta 4 erityisesti. Hyvähän se on kerrata säännöt!

Viikonlopun tarkoitus oli rentoutua, viettää laatuaikaa ystävien kanssa, syödä hyvin, pulikoida uima-altaassa, pelata futista ja tennistä sekä tutustua Desenzanoon ja tietenkin olla vain. Näin tosiaan tapahtui ja kaikilla oli kivaa. Ehkä hetkittäin omaa pinnaa hieman kiristi (tavanomaista enemmän -LOL), sillä Minisisko oli harvinaisen kitisevällä tuulella hampaan puhkeamisesta johtuen eikä kukaan muu sopinut edes vaipanvaihtajaksi kuin äiti... Tänä aamuna Minisisko heräsi kuin uudestisyntyneenä, kun hammas oli saatu ikenen läpi ja muutkin ihmiset näyttivät taas sopivan avustajiksi. 

Desenzano del Garda oli oikein mukava paikka ja siellä voisi viettää helpostikin vaikkapa lomaviikkonsa. Turisteja oli runsain mitoin liikenteessä ja suomea kuului harva se hetki, kun lauantai-iltana kävelimme ympäri keskustaa. Oli siellä myös muitakin "tuttuja" kuten ruotsalaisia ja norjalaisia...  Täytyy myös suositella erästä todella sympaattista ravintolaa, missä lauantai-iltana kävimme. Croce d'Oro -ravintolassa oli todella hyvää ruokaa ja upeasti huomioitiin lapset. Ravintola ei ole millään tavalla turistirysä, mikä osittain selittyy sijainnillakin ja olimme ainoat ulkomaalaiset koko ravintolassa. Jos haluaa autenttista ruokaa, miellyttävää palvelua ja rauhallisen illan niin suosittelemme!

Nyt alkoi taas uusi viikko ja vieraiden viihdytystä on tiedossa vielä huomisenkin, sillä San Siro -museo kutsuu...

Ciao, ciao!

a walk in the park

Hotellin aulasta bongasin esitteen Villa Pallavicinosta ja lähinnä sen eläinpuistosta. Totesimme Miehen kanssa, että paikka olisi käymisen arvoinen lasten kanssa ennenkuin suuntaisimme takaisin Milanoon. Kunnon ulkoilu ennen autoilua kuulosti meidän korviimme todella hyvältä... 

Villa Pallavicino löytyi helposti, sillä se on juuri ennen Stresan kaupunkia rannikkotien varressa. Villan omistaa edelleen Pallavicinon suku ja puutarha on auki vieraille huhtikuusta syyskuun loppuun. Vietimme tosi kivan iltapäivän ja lapset saivat juosta vapaana, ihmetellä eläimiä ja leikkiä hetken pienessä leikkipuistossa. Me vanhemmat saimme nauttia kiirettömästä iltapäivästä kauniissa puistossa sekä tietenkin myös kävelystä. 

Villa Pallavicino on aivan ehdoton vierailupaikka, jos on liikenteessä lapsien kanssa Maggiorella. Sunnuntaisin ei näyttänyt olevan muuta kuin pieni kahvila auki, mutta suurimmalla osalla olikin eväät mukana. Me olimme lounaan jälkeen liikenteessä, joten ainoastan jäätelöt tuli syötyä puistossa. Sääkin suosi meitä, sillä vaikka oli se 30 astetta niin aurinko oli visusti piilossa pilvien takana eikä ollut liian kuuma. Kävely ylämäkeen olisi ollut huomattavasti rankempi auringonpaisteessa!

Paluumatka olikin sitten kiinnostava, kun alle tunnin kestänyt matka kestikin mukavat kolme tuntia takaisin Milanoon... Aika moni muukin oli menossa kotiin. 

Isoveljen mielestä pensaskirjoitus oli parasta ikinä...

Kaunista.

Vuohi-, lammas-, peura- ja laama-aitaukseen pääsi sisälle ihmettelemään.

Mietin jo, että miten vaikeaa olisi toteuttaa kuution muotoinen puu tai tämmöiset hienot kaaret...

Bongaa kuvasta hepulin saanut lapsi, joka ei suostu kuvattavaksi. 

Tilaa juosta ja leikkiä.

www.parcozoopallavicino.it

Via Sempione Sud, 61 - 28838 Stresa

Buona giornata!

Juhannusaatto Lago Maggiorella

Juhannusta vietimme ensimmäistä kertaa varmasti 15 vuoteen muualla kuin Suomessa. Ulkomailla asumisestakin huolimatta olemme olleet aina kesäkuun lopussa jo Suomessa ja viettämässä vanhempieni ja tätini kanssa juhannusta mökillä, mutta tänä vuonna olimme kotona Milanossa. Etsin alkuviikosta monia eri hotelleja ja vaihtoehtoja järviltä. Keskiviikkona sitten tärppäsi hyvännäköinen paikka ja perjantaina ajoimme tunnin matkan Milanosta Lago Maggiorelle. Hotellimme tai huoneistohotellimme sijaitsi Meinassa n. 20 minuutin matkan päästä "pää"kaupungista Stresasta.

Saavuimme paikalle vasta alkuillasta, sillä juhannusaatto ei tietenkään täälläpäin maailmaa ole vapaapäivä. Kävimme hakemassa Miehen työpaikalta ja lapset aiheuttivat aikamoisen show:n Miehen konttorilla... Erityisesti Minisisko sai faniauman peräänsä, kun toimiston naiset päivittelivät miten ihana 1-vuotias voi olla. 

Juhannusatto sujui melkolailla kuten Suomessa eli uimista pimenevässä illassa ja hyvää ruokaa. Saunaa ehkä jäimme kaipaamaan, mutta lämmin ilta korvasi sen. Residenssin yhteydessä on samanniminen ravintola, mikä oli todella tyylikäs ja ruoka herkullista. Ravintola oli valitettavasti jo täynnä, joten emme saaneet pöytää veden ääreltä. Toisaalta se oli hyvä, sillä lapset leikkivät pihalla heidän syötyään saksalaisen perheen tytön kanssa ja saimme syödä rauhassa Minisisko seuranamme.  Illallisen jälkeen ihmettelimme pimenevää maisemaa, tyylikkäitä ravintolavieraita ja vasta yhdentoista aikaan saimme lapsetkin vasta sänkyyn... 

Valitettavasti kuvien laatu on nyt ei-niin-mahtava, kun kameramme hajosi. Toistaiseksi siis vain kännykuvia.

Perillä...Näkymä parvekkeelta.

Äiti vs. lapset uimakilpailu. 

Alkuruoka. "Tutto in un piatto."

Pääruoaksi tottakai kalaa...

After dinner drawing.

"Me ollaan maapallon miehiä." totesi Pikkusisko katsellessaan kuuta.

Ciao!

It's getting hot in here...

75 osallistujaa luokan illallisella.

Kesä tuli sitten rytinällä viileän kevään jälkeen ja nyt lämpötilat ovat kohonneet sinne 35 asteen tienoolle. Aamulla jännitin (huomatkaa miten jännittävä elämä mulla on...), että kohoaako lämpötila jo 30 asteeseen ennen klo 9 vai ei. Jäi sitten puoli astetta tästä mun rajastani. Toisin sanoen täällä hikoillaan vielä parisen viikkoa ennenkuin saavutaan nauttimaan Suomen raikkaista kesäsäistä. Sitä ennen viilennytään ilmastoinnin avustuksella... 

Brand on ravintola ja löytyy osoitteesta: Largo Zandonai 3

Viimeinen viikko on kulunut vieraiden parissa, lasten kouluun liittyvissä asioissa ja muussa tavallisessa touhussa. Huomenna on sitten odotettu päivä, sillä on lasten viimeinen koulupäivä ja sitten alkaa pitkä loma. Koulu jatkuu vasta syyskuussa ja silloin uusissa tiloissa. On ollut haikeata sanoa ihmisille pitkin viikkoa, että nähdään syksyllä sekä viedä kotiin lasten tekemiä koulutöitä. Näin se kouluvuosi hujahti tosiaan ohi. 

Luokkien uudet kokoonpanot jaksoivat jututtaa vielä torstainakin...

Ihanaa munakoisopitsaa... Love it!

Viikko sitten meillä oli toinen todella hauska ja ikimuistoinen ilta, kun hyvästelimme Isoveljen luokan isolla porukalla. Opettajatkin olivat mukana illassa ja saimme kuulla ihania vauvauutisia assistant opettajalta. Mitenkäs sitten muuten vietetään Italiassa iltaa kuin hyvän ruoan ja viinin ääressä! Tällä kertaa olimme hauskassa korttelipitseriassa (hyvin tyylikäs) ja hyvältä se pitsa maistui kuumassa kesäillassa suoraan uunista tulleena hyvässä seurassa... On vaikea edes kuvailla, että miten epätodennäköistä olisi sama Suomessa.

Toivottelen täältä viileämpiä, mutta silti lämpimiä kesäpäiviä Suomeen! 

Ciao!

After dinner viihdykettä lapsille tai lähinnä tytöille, kun pojat juoksivat ja pelasivat futista...

Opettajia lahjottiin mm. lasten piirustuksilla.

viimeisiä viedään...

Tänään olemme viettäneet jännittäviä hetkiä, kun kummatkin lapset saivat tietää ensi vuoden luokanopettajansa ja samalla luokan kokoonpanon. Lapset olivat saaneet jo tiedon päivällä, kun heidät oli jaettu tuleviin luokkiinsa ja tapasivat uudet opettajansa. Koulussa kuitenkin kuhisi, kun kaikki yhdessä ihmettelimme keiden lapset ovat samalla luokalla ja kuka opettaja on kyseessä. 

Pikkusiskon ryhmä jatkaa samanlaisena, mutta siirtyessä ensi syksynä 4-vuotiaana esikouluun heidän opettajansa vaihtuu. Saimme kuulemma hyvät opettajat ja monet tulivat oikein varta vasta sanomaan, että "perfetto" "good luck" "you should be really pleased" jne. Isoveljen luokassa oli pari viikkoa sitten lapsilta (ja vanhemmilta) kysytty, että onko toiveita kenen kaverin kanssa haluaisi olla samalla luokalla. Tietenkin korostettiin, että kyse on vain toiveista. Opettajat keskenään keskustelevat keiden on hyvä olla yhdessä ja ketkä erotetaan eri luokille. Isoveljellä oli loisto asenne, sillä hän sanoi kaikkien poikien olevan kivoja eikä haitannut mikä tulevan 2. luokan kokoonpano olisi. Hän oli kuitenkin sanonut parhaan kaverinsa nimen ja tosiaan tänään selvisi heidän olevan yhdessä. Opettajankin suhteen kävi hyvä tuuri, sillä amerikkalainen Mrs.P oli Isoveljen toivelistalla ykkösenä nykyisen opettajan jälkeen. Nykyinen opettaja jatkaa kuitenkin ekanluokan opettamista, joten se ei oikeastaan ollut mahdollista. 

Illalla onkin loistavaa hetki hyvästellä tämä Isoveljen luokka. Meillä on illalla sekä lapsille että aikuisille tarkoitettu illallinen kivassa ravintolassa. Myös opettajat saapuvat paikalle ja heille luovutetaan kiitoslahja luokkamme puolesta. Haikea olo, sillä taas siirrytään elämässä eteenpäin... Kun vanhemmille tuli tieto aiemmin päivällä uusista luokista meinasi tulla kyynel silmään. Tiistaina olimme jo Pikkusiskon luokan vanhempien kanssa kippistelemässä kulunutta vuotta, mutta ilman meidän pieniä kolme/nelivuotiaita. Ravintola oli meille hauska tuttavuus, sillä kuuluu yhteen Milanon trendipaikoista. Botinero on kahden Interin argentinalaisen jalkapallopelaajan ravintola ja siellä tarjoillaan sekä aperitivoa että sitten illallista. Illan järjestänyt luokan "edustajamme" kertoi, että ehdottomasti pitää varata ja nimen pitää olla listalla. Paikka olikin ihan ammuttu täyteen! Lämmin ilta oli hauska, oma asu onnistunut (arvatkaa muistettiinko ottaa siitä kuva...noup) ja Miehen kanssa oli kiva jutella kävellessämme takaisin kotiin Milanon yössä.

Nyt onkin aika miettiä illan vaatetus ja muistaa suihkuttaa hyttysmyrkkyä, sillä illan ravintola on puistossa ja tarkoitus on syödä ulkona. 

Botinero - restaurant & lounge

Via San Marco 3

Ciao!

Spritz & naposteltavaa

Toisen omistajan kengät.

dinner with gentlemen...

Tuntuu, ettei meidän elämää kuulu muuta kuin syömistä ja lasten sairastelua... Onneksi on muutakin, mutta syöminen on aika tärkeä asia. Vielä tässä maassa, missä melkein kenen tahansa kanssa saa aikaiseksi keskustelun ruoasta ja ravintoloista. Meille on myös viikonlopun illalliset kahdestaan tai vieraiden kanssa tärkeitä hengähdyshetkiä hektisestä lapsiperheen arjesta. Toisaalta taas lasten kanssa käymme lounailla lauantaisin tai sunnuntaisin. Heille se on elämys - saa esimerkiksi valita itse jälkiruoan -  ja meille taas osa kasvatusta sekä tietenkin yhdessäoloa koko perheen kesken. 

Viime lauantaina olin syömässä kahden herrasmiehen kanssa, sillä illallisseurana oli Miehen lisäksi hänen ystävänsä E. Kävimme lyhyen kävelymatkan päässä olevassa kivassa kalaravintolassa, missä Mies oli aiemmin käynyt työillallisella. Hän oli paikkaan aika ihastunut ja arveli, että pitäisin ravintolasta myös. Eikä ollut väärässä! Erityisesti alkuruoat olivat mieleemme, sillä Miehen ja minun lempijuttuja ovat osterit ja simpukat. Myös pääruoat ja jälkiruoat olivat mielettömän hyviä kuten myös tunnelma. Istuimme lähellä etuovea ja saatoimme bongata sisääntulevien asiakkaiden asuja. Pukukoodi oli ainakin naisten osalta mahdollisimman korkeat korot ja makea laukku. Näillä pärjää pitkälle...

Ravintola on asuinkorttelien keskellä, joten tänne ei eksy ihan vain sattumalta. Jos etsii herkullista, hinta-laatu suhteltaan oivallista kalaravintolaa niin voimme suositella. Ravintola on todella suosittu, joten pöytävaraus on suositeltava. 

Al Sale Grosso

Via Ippolito Nievo 33

Ravintola on tyylikäs ja moderni. Dresscode oli selkeästi mitä korkeammat korot sen parempi...

Crudita di gusci.

Tyylikäs seuralainen.

Nam!

Mustekalaa ja mozzarellaa...

Herkullista ja terveellistä pääruokaa. Seuralaisella oli miekkakalaa.

Miehellä ja minulla oli kummallakin merikrottia, mutta eri tavalla valmistettuna.

Laskun maksamisen yhteydessä pöytään tuotiin kolme purkkia karkkia... Sekös meitä ilahdutti!

perfetto!

Ihana leppoisa lauantai... Aamulla aamiainen pitkän kaavan mukaan. Kaupungilla pyörimistä. Pitkä herkullinen lounas & hyviä keskusteluita vieraamme E:n kanssa. Isoveli pelasi futista E:n ja Miehen kanssa. Tytöt keräsivät kukkia valvovan silmän alla. Leppoisa kesäfiilis kaikinpuolin. 

Nyt tulimme kotiin valmistautumaan iltaan. Lapsille hieman kotitekoista pitsaa ja muuta huvitusta. M aikuiset poistumme jossain vaiheessa illalliselle. Iltavaatteetkin pitäisi vielä keksiä... Mekko vai housut? Hankalia päätöksiä, eikö!  

Osteria di Brera

Via Fiori Chiari 8

Buona serata!

Isoveljen pasta.

Nam!

Scialatielli ai frutti di mare.  Loved it!