terassikelit

Ravintola ulkopuolelta! 

Taas on sitten maanantai! Täällä tämä päivä kuten myös muutama muukin päivä on vierähtänyt flunssaa potiessa. (Ehdottomasti tässä kohtaa saa sanoa, että TAAS. Muu perhe on tältä kierteeltä säästynyt..) Nyt sitten taas nappaillaan uusia antibiootteja ja ehkä tämä tästä... Ikäväähän tämä sairastelukierre on ja eniten harmittaa se kuntosalikortti, mikä kuumottaa tuolla jumppakassissa ja ystävät, joiden kanssa piti yhdessä treenata. Treenausta ei kuitenkaan voi harkitakaan ennenkuin on parantunut, joten pakko vain odottaa ja toivoa parantumista tämän viikon aikana.

Terassilla lokakuun lopussa! Wuup, wuup!

Lasten syysloma päättyi myös uuden viikon alkaessa. Tänään he lähtivät Miehen kanssa reput heiluen kouluun ja kuulemma oli ollut hauska päivä. Itse jäin kotiin koomailemaan nenäliinojen pariin ja passitin Minisiskon ulkoilemaan T:n kanssa. Lomalla oli tietenkin lasten mielestä superkivaa, kun isovanhemmat olivat täällä ja kun ilmatkin vielä suosivat lomailijoita niin ei voinut juurikaan valittaa. Täällä oli tosiaan ihanat terassikelit eikä voinut uskoa, että on lokakuun loppu/marraskuu. Lapset kuljeskelivat pelkässä neuleessa, mutta itse pakotin itselleni sen trenssin päälle flunssan takia. Vaikka viime viikolla oli todella lämpimiä päiviä ja olinkin aivan läkähtyä trenssi+t-paita -yhdistelmässä, kun lämpötila kipusi yli 20 asteen auringonpaistaessa. 

Hampurilaisannos. Herkkua!

Koska säät olivat hyvät niin nautimme lomalla mukavista keleistä terassilla ja söimme lounaan eräänä päivänä baobab organic burger -nimisen ravintolan terassilla. Tuntui hieman epätodelliselta istuskella lokakuun viimeisenä päivänä ulkona eikä edes ollut kylmä! Burgerit maistuivat hyvälle ja totesimme, että saimme varteenotettavan "pikaruoka"vaihtoehdon. Sämpylät olivat herkullisia ja luomuliha maistui raikkaalle. . Lapset viihdyttivät itseään piirtämällä ja nuorin veteli sikeitä vaunuissa. Ravintolan terassi olikin ihanteellinen paikka people watchingille. Valitettavasti en kameraa jaksanut kaivella rattaiden alta vaan nautin tyylikkäiden ihmisten ohimarssista ihan vain omin silmin. (Biker bootsit, Burberryn trenssit, isot aurinkolasit, Celinet/Chanelit ja leopardilenkkarit ovat in...)  

baobab organic burger

Corso Garibaldi 12

Ciao!  

Viimeinen kuva kotimatkalla. Aurinko paistoi!

15 minutes of fame

Andy Warholin lausahdus 15 minuutin kuuluisuudesta lienee kaikille tuttu kuten myös hänen pop-art kuvansa. En ole aikaisemmin Warholin elämään kovinkaan paljon tutustunut, mutta tästä huolimatta näyttely kiinnosti. Kiinnostavan näkökulman luin NY Timesin sivuilta tehdessäni hieman - fiinisti sanottuna - taustatutkimusta, että miten pitäisi Warholin taiteeseen suhtautua. Tästä voi lueskella siitä, jos sattuu amerikkalaisen filosofian professorin pohdinnat kiinnostamaan. Kulttuurisunnuntai siirtyikin sitten jo kulttuuriperjantaiksi, sillä perjantai oli täällä vapaapäivä Pyhäinpäivän takia. Appivanhemmat olivat myös kiinnostuneita Warholin näyttelystä, joten kaikki marssimme innokkaina kohti Palazzo Realea. Taisin jo aiemmin mainita, että tämäkin näyttely on osa Autunno Americanoa kuten viime viikkoinen Brain -näyttely. Näyttely oli jälleenkerran todella hyvä ja ainakin Isoveli viihtyi audioguiden avustuksella. Tytöt olivat hieman huonommalla tuulella, mutta ainakin isompaa oli helppo houkutella karkkimadoilla eteenpäin. 

Jostain syystä näyttelystä tarttui mukaan myös pieni juliste, vaikka normaalisti vastustan turistikrääsää. Ei siis mikään Warholin työnkopio vaan itse näyttelyn mainosjuliste. Mielenkiintoisena pidin sitä, että Warholin elämän viimeinen näyttely Viimeinen ehtoollinen oli järjestetty Milanossa tammikuussa 1987 vain kuukausi ennen hänen kuolemaansa helmikuussa. Jostain syystä pidin sitä merkkinä, että tarvitsen näyttelyn julisteen muistoksi. Onneksi juliste ei ole mikään megaiso, joten ehkä se jostain nurkasta löytää paikkansa... 

Kuvia ei tietenkään saanut ottaa itse taiteilijan töistä, joten nämä ovat otettu näyttelyn lopussa olevasta "multimedia"huoneesta.

Ciao!

Sometimes life is perfect...

Ei voi melkein uskoa minkälainen sää täällä on! Täällä on ihan kesä. Aurinko paistoi koko päivän siniseltä taivaalta ja oli vajaa 20 astetta. Muutamat olivat uskaltautuneet shortseissa liikenteeseen ja ulkona pärjäsi sopivasti pitkähihaisella. Tästä huolimattaa olen tainnut jo pikkuhiljaa sopeutua siihen miten paikalliset pukeutuvat lokakuussa, kun eilen lähdin kauppaan kevytuntuvatakissa... Auton mittari näytti +21.5. Ja nyt pysyi villajakku tiukasti päällä. En siis katso lämpötilaa vain kalenteria. 

Isovanhemmat (ts. appivanhempani) saapuivat tänne perjantaina. Tänään vietimme ensin rentouttavan aamupäivän kotosalla hyvän aamiaisen parissa koko porukalla. Mummo ja Isoveli paistoivat ison kasan lättyjä ja ne maistuivatkin kaikille kahvin kera. Lounaaksi kävelimme meidän lempilounasravintolaan eli japanilaiseen Sushitecaan. Tästä ravintolasta olikin juttua jo jokin aika sitten. Appivanhemmat tykkäävät myös sushista, joten valinta lounaspaikaksi oli helppo. Lounaan jälkeen nautimme aurinkoisesta säästä ja teimme kävelyretken Breraan. Siellä on hauska harrastaa people watchingia eikä kävelykadulla haittaa Milanon normaali hektinen liikenne. Lasten kohokohta oli tietenkin jälkiruokajäätelöt ja mikäs jäätelö on syödessä, kun on kesäinen olotila! Me poikkesimme muutamissa design liikkeissä, sillä kotona olisi paikka uudelle valaisimelle, taululle ja muutamalle I wish&I dream about- huonekalulle. Brerasta löytyy muutama vanhoja design klassikoita myyviä liikkeitä, mutta hinnat ovat myös aikamoiset. Mutta toisaalta olisihan se 70-luvun Barcelona -tuoli aika upea... 

Herkuttelu päivä on päättymässä myöskin herkullisissa merkeissä, sillä kotiapulaisemme T kokkailee ahkerasti keittiössä kevätrullia. Tällä hetkellä ei voi kamalasti valittaa omasta olotilasta, sillä lasissa on drinksujen klassikko eli GinTonic, lapset leikkivät Mummon kanssa, keittiössä häärää pätevä kokki...  Perfetto!

Buona sera!

Terveellistä ja hyvää.... Leväsalaatti.

Minne ne sushit meni...? Nam!

Brerassa näkee vain tyylikkäitä ihmisiä. 

Valaisinpohdintaa.

Sienisato parhaimmillaan.

Syyskukkia.

Taidetta liikkeissä.

minilomalla @Lago di Garda

Desenzano del Garda

Perjantaina suuntasimme kahden ystävämme, veljesparin E:n ja J:n kanssa Gardajärvelle. Haimme Miehen taas töistä ja ajoimme 120km päähän kaupunkiin nimeltä Desenzano del Garda. Matka ei ollut ihan niin jouheva kuin toivoimme, sillä osuimme perjantain ruuhkaan ja Milanosta ulos ajaminen oli aikamoista tuskaa. Mies puhui koko matkan puhelimessa työjuttujaan, lapset leikkivät takapenkillä ja itse sain kuskin roolin. Täytyy sanoa, että olen meidän perheessä useimmiten luottokuskina ja Mies luovuttaa ihan suosiolla ajajan paikan minulle. Hänen mielestään autolla ajaminen on todella tylsää... Itse taas nautin hyvällä autolla ajamisesta, vaikkei moottoritiellä ajaminen täällä olekaan lempiasioita. Kaikenlaisia törttöjä kuskeja riittää liikenteessä kaupungissakin, mutta lisätään vauhtia ja mittari näyttää 130km/h niin alkaa olla jo vaarallistakin... 

Uima-altaan säännöt aiheuttivat kyllä muutaman nauruntyrskähdyksen...
Kohta 4 erityisesti. Hyvähän se on kerrata säännöt!

Viikonlopun tarkoitus oli rentoutua, viettää laatuaikaa ystävien kanssa, syödä hyvin, pulikoida uima-altaassa, pelata futista ja tennistä sekä tutustua Desenzanoon ja tietenkin olla vain. Näin tosiaan tapahtui ja kaikilla oli kivaa. Ehkä hetkittäin omaa pinnaa hieman kiristi (tavanomaista enemmän -LOL), sillä Minisisko oli harvinaisen kitisevällä tuulella hampaan puhkeamisesta johtuen eikä kukaan muu sopinut edes vaipanvaihtajaksi kuin äiti... Tänä aamuna Minisisko heräsi kuin uudestisyntyneenä, kun hammas oli saatu ikenen läpi ja muutkin ihmiset näyttivät taas sopivan avustajiksi. 

Desenzano del Garda oli oikein mukava paikka ja siellä voisi viettää helpostikin vaikkapa lomaviikkonsa. Turisteja oli runsain mitoin liikenteessä ja suomea kuului harva se hetki, kun lauantai-iltana kävelimme ympäri keskustaa. Oli siellä myös muitakin "tuttuja" kuten ruotsalaisia ja norjalaisia...  Täytyy myös suositella erästä todella sympaattista ravintolaa, missä lauantai-iltana kävimme. Croce d'Oro -ravintolassa oli todella hyvää ruokaa ja upeasti huomioitiin lapset. Ravintola ei ole millään tavalla turistirysä, mikä osittain selittyy sijainnillakin ja olimme ainoat ulkomaalaiset koko ravintolassa. Jos haluaa autenttista ruokaa, miellyttävää palvelua ja rauhallisen illan niin suosittelemme!

Nyt alkoi taas uusi viikko ja vieraiden viihdytystä on tiedossa vielä huomisenkin, sillä San Siro -museo kutsuu...

Ciao, ciao!

Illallisella

Lauantai-iltana olimme jälleen kerran Miehen gourmetkaverin suosittelemassa ravintolassa illallisella Mrs.G:n kanssa. Lapset jäivät iloisesti vilkuttaen iltapalalle T:n kanssa ja me hyppäsimme taksiin sateiseen pimeään iltaan... 

La Maniera di Carlo -ravintola yhdistelee uusia juttuja tuttuihin italialaisiin raaka-aineisiin ja ravintolassa ei todellakaan saa perinteisiä yhdistelmiä ja makuja. Olin aivan varma katsottua etukäteen ravintolan nettisivut, että annokset ovat pieniä ja näyttäviä eli on pakko ottaa koko setti: alkuruoka, primi ja secondi. Ahneella on *piip* loppu... Primin jälkeen olin jo aivan täynnä, sillä ravintolan herkullinen leipä ja kaksi kokin tervehdystä alkuruoan lisäksi olivat todella täyttäviä. Harvemmin sitä jää jälkiruoka syömättä, mutta tämän aterian jälkeen ei kyllä mahtunut murun murua... 

Tunnelmallisessa ravintolassa sujui ilta mukavasti jutellen ja voin suositella ravintolaa, jos tykkää innovatiivisestä - fuusio - keittiöstä ja hieman eri tavalla yhdistetyistä italialaisista raaka-aineista... Palvelu on moitteetonta ja viinit ovat mielettömiä. Tarvitseeko sitä muuta?

Kotiin saavuttaessa oli ruoka hieman laskeutunut ja juttelimme vielä pitkän tovin keittiössä yrttiteen höyrytessä mukissa... Jälleen kerran onnistunut ilta Milanossa.

Ristorante La Maniera di Carlo

Via Pietro Calvi 2

Kokin tervehdys... muistaakseni jonkinlaista mascarpone tms vaahtoa ja alla oli munakoisoa. Tosi hyvää!

Ei kyllä mitään muistikuvaa mitä tämä oli, mutta suussa sulavaa se oli...

Se hyvä viini ja ne herkulliset leivät.

Mun herkullinen alkuruoka... kampasimpukoita ja jättikatkarapuja. Nam!

Jos alkuruokamenulla on hampurilainen niin kai se nyt on pakko ottaa...
Erityisen herkullinen, kun liha oli Piemontelaista "Fassone" nautaa. 

Risotto yrteillä... Il risotto mi piace!

Nautiskellaan.

Miehen haudutettu porsaan potka... Omasta annoksesta unohtui ottaa kuva. 

Pakollinen vessakuva asusta. ;-) 

Castello, lunch & a photoshoot

Eilen aamupäivällä alkoi sade, mikä taukosi vihdoin tänään aamupäivän ajaksi. Nyt taas sataa aivan kaatamalla, mutta onneksi olemme jo oman kodin suojissa. Lämpötilakin putosi aika radikaalisti perjantain 26 asteesta... Tänään päätimme hyödyntää aamupäivän aurinkoista  hetkeä ja kävelimme Castello Sforzescon museoita tutkimaan. Museoissa kannattaa käydä, sillä pääsylipun hinta on vaivaiset 3 euroa. 

Museon jälkeen oli pakko lähteä hankkimaan jotain lounasta, sillä lapsilla oli - yllätys, yllätys - kova nälkä. Päätimme ottaa riskin ja syödä lounasta Living Barin terassilla, sillä tummia pilviä oli  jälleen alkanut kerääntyä. Onneksi saimme nauttia auringonpaisteesta eikä sade häirinnyt lounastuokiota. Living Bar tarjoaa viikonloppuisin "il Brunch" konseptilla toimivan lounaan. Täällä kannattaa hiippailla lounaalle 12.30, sillä paikalliset tulevat sankoin joukoin klo 13. Tällä kertaa olimme hieman myöhemmin liikenteessä, mutta huonon sään takia tilaa oli reilusti vielä jäljellä ja saimme heti pöydän. 

Terassilla on helppo nauttia lounaasta, kun lasten liikehdintä pöydän ympärillä ei häiritse ketään ja ohimeneviä ihmisiä on mukava seurata. Erityisesti tänään ravintolan ohi käveli viihdyttävä joukkio... Me olimme syöneet lounaan tässä vaiheessa, joten olin joka tapauksessa lähtemässä päiväunia kaipaavien kanssa kotiin ja lähdimmekin rivakasti tämän porukan perään. Mrs. G ja mies jäivät maksamaan ja jatkoivat vielä ulkoilua pienen kävelyn merkeissä. Tosiaan jonkinlainen photoshoot oli käynnissä ja jos kukaan tunnistaa tätä kuvaa tulevaisuudessa jostain muotilehdestä niin saa hihkaista! Kauan emme jaksaneet ihmetellä kuvaamistouhuja, sillä päiväunille toivovat tytöt alkoivat rettelöidä ja kuvaaminen sai jäädä... 

PS. Blogissa on vierailtu uskomattoman monta kertaa, kun katson uusimpia tilastoja...  Olen ihan ihmeissäni, että muitakin kuin anoppiani ja äitiäni kiinnostaa meikäläisen höpinät!  ;-) Kiitos tästä ja mukavaa sunnuntaita!

Valmista.

Vierashuone on jälleen kerran valmiina ottamaan vastaan uuden vieraan. Paikat on ojennuksessa ja sääkin on Milanon vierailulle mitä mainioin. Tämä vieras onkin odotettu, sillä on kulunut jo tovi viimeisestä tapaamisesta. Rouva G on perhetuttu Ameriikan ihmemaasta ja lapset odottavat jo innokkaasti, että saavat puhua kokoajan englantia. Mahtaa myös rouva hämmästyä, kun lapset ovat kasvaneet paljon vajaassa kahdessa vuodessa ja perheeseen on liittynyt vielä kolmaskin touhottaja... 

Seuraavat päivät kuluu -toivottavasti- aurinkoisesta säästä nauttien, kun on lupailtu hieman sadetta. Tarkoitus olisi kävellä ympäri kaupunkia, tutustua Modiglianin näyttelyyn Palazzo Realissa, käydä syömässä kivoissa ravintoloissa, istuskella Giardini Pubblicissa, tutustua lasten kouluun ja jutella niitä näitä... Kaikenlaista mitä keksitään. 

Buona giornata!