Uutisia

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava! Pahoittelut, mutten keksinyt muutakaan. Mutta suuret uutiset ovat niinkin jännittävät tylsät kuin, että Instagramissa voi seurata Citymaman arkimenoa eli @citymamabetty. Ajattelin, että Instagram toimii hyvin kaikkien niiden kuvien paikkana mitä en tänne blogiin tuo. Lähinnä ehkä niitä "mitä tänään päällä" ja "katsopas kuinka hassua/ihanaa/kaunista" -tyyppistä höpsön hauskaa materiaalia, minkä en koe tänne blogiini niin hyvin sopivan. Ja jos en tänne ehdi kirjoitella mitään niin Instagramia ehdin joka päivä päivittää arkihumussakin. 

Täällä on muuten ihan järkyttävän kamala sää! Ensimmäinen päivä, jolloin tarvitsee hanskat ja pipon. Kohta täytyy tosiaan alkaa kaivella niitä paksuja takkejakin esille. Teimme iltapäivällä pienen happihyppykävelyn "potilaiden" kanssa, joista yksikään ei enää kyllä käyttäytynyt millään tavalla potilasmaisesti ja meinasin jäätyä! Huomenna on onneksi isojen osalta karanteeni ohi, kun antibioottikuuri on alkanut vaikuttaa eli back to normal - ainakin-  yhdeksi päiväksi. 

Taidanpa nyt sytyttää kynttilät ja nauttia hiljaisuudesta. Ex-potilaat ovat sängyssä.

Buonasera!

Champagne dreams...

Oho... onpas taas tovi vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Kaipa se on tätä kuuluisaa marraskuun masennusta tai jotain muuta alavireisyyttä, mutta en ole saanut itsestäni irti kirjoitella yhtään mitään. Eipä täällä juuri mitään sen ihmeellistä ole tapahtunut. Normaali arkea, normaalijuttuja ja sen semmoista. Välillä paistaa, välillä sataa kaatamalla aamusta iltaan. Tänään valitettavasti ei ole ollut normaali päivä, sillä Minisiskolla ja Isoveljellä on tulirokko. Onneksi saimme Dottoressan kotikäynnille iltapäivällä katsomaan mikä lapsilla mahtaa olla. Eli ihanaa lapsiperheen arkea käynnissä taas vaihteeksi!  Toivottavasti he paranevat nopeasti, sillä edessä on parin päivän karanteeni koulusta.

Viime viikolla hoitelin asioita kaupungilla ja satuin kävelemään La Rinascenten ohi. Shampanjamerkki Ruinart mainosti isosti omia tuotteitaan tavaratalon etuoven näyteikkunoissa ja tietenkin merkin shampanjaa voi ostaa Gourmet -osastolta tavaratalon ylimmästä kerroksesta. Totesin mielessäni, että tuossapa hyvä kuplajuoma jouluksi. Vietämme nimittäin joulua Alpeilla ja mikäs sen parempi ajatus kuin nautiskella kuplivaa huoneistomme terassilla vuoristomaisemaa ihaillen... 

Ciao, ciao!

Viisi

Milanon taivas elokuun lopussa.

Sain Ciacylta hauskan haasteen ja toteutin sen nyt heti, kun en keksinyt muutakaan kirjoitettavaa näin tiistai-illan ratoksi. Sitä paitsi nämä ovat ihan viihdyttäviä! Enjoy! Haastetta en tällä kertaa laita eteenpäin, mutta jos joku saa tästä inspiraation niin linkkaa itsesi minulle kommenttilaatikossa niin tiedän tulla lukemaan! 

Kuvituskuvat ovat niitä näitä  viimeisen vuoden ajalta. 

Caprilla.

Viisi asiaa, joita tarvitset joka päivä

Lista olisi loputon, jos alkaisi luetella kaiken lapsista ja miehestä lähtien...

1. Silmälasit tai piilolinssit, sillä ilman niitä en näe mitään. 

Ikuinen pohdinta käynnissä, että pitäisikö mennä laserointiin... 

2. Auto on ehdottoman tarpeellinen ja ilman sitä en pääse esim. kauppaan. 

Lähikauppaan kyllä, mutta viiden hengen taloudessa on parempi 

käydä kerran tai kaksi isommassa kaupassa.

3. Mukillinen vihreää teetä muutama kerta päivässä pelastaa.

4. Ripsiväriä ja kulmakynän. Ilman näitä olisin pulassa. 

5. Yösukat. Nämä otan mukaani, vaikka kohdemaassa olisi 40 astetta... 

Ei sitä koskaan tiedä. 

Dolomiitit.

Viisi kirjaa, joita suosittelet

Maailmassa on niin paljon kirjoja, mutta nämä tulivat nyt tähän hätään mieleeni.

1. Pidän dekkareista ja erityisesti vanhoista suomalaisista, jotenvoin suositella isäni lempikirjailijan Mauri Sariolan Susikoski-kirjoja. 

Näitä on tullut luettua muutama kerta mökillä.

2. ja 3. Non-fiction puolen kirjat houkuttelevat erityisesti. Pidän amerikkalaisen Barbara Ehrenreichin kirjoittamista  Global Woman: Nannies, Maids, and Sex Workers in the New Economy ja Nickel and Dimed -kirjoista.

4. Viime aikoina olen lueskellut ravintotietämystä ja anopin 

mukana Suomesta tuli tämä Fuelfood -kirja.

5. Hömppäkirjoista ehdottomasti lempikirjani on Jane Porterin Mrs.Perfect.

Forte dei Marmi ja chic ranta-asut.

Viisi materialistista joululahjatoivetta

Voi apua! Tämä on sitten sarjassa, että budjettia ei ole kamalasti mietitty tai se on lähinnä rajaton. Oikeasti toivon tietenkin meille rauhallista ja iloista joulua jossain muualla kuin kotona. Mieluiten Alpeilla! Katsotaan toteutuuko tämä suunnitelma. Ja toki joulupukki saa tuoda tästä haavelistasta mitä vaan... 

1. Miehen antamassa Charm Braceletissä on aina tilaa yhdelle uudelle muistolle ja

tämä lahjapaketti olisi aika kiva. Sopisi jouluteemaan.

2. Laukkukokoelmaa voi aina täydentää vaikkapa tällä Givenchyn ihanuudella. 

Sopisi kotiäiti-lookkiini.

3. Ihmisellä ei voi olla liikaa takkeja ja kun on Suomesta kotoisin 

niin talvitakkeja ei voi koskaan olla liikaa.

4. Rakastan hyviä, loistokkaita hotelleja ja mikäs sen ihanampaa olisi kuin oma "hotelli"sänky. Muutenkin olen hieman kyllästynyt 

nykyisen sänkymme ulkonäköön, joten tällainen olisi ihana.

5. Diamonds are a girl's best friend, joten kukapa ei haluaisi tämmöistä sormeensa. 

Minä, minä!

La Rinascenten ikkuna 14.2. tienoolla.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

Sitkeä.

Uskollinen.

Itsepäinen.

Empaattinen.

Itsenäinen. 

Ystävien luona.

Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

1. Tee niitä asioita, mitkä tekevät sinut ja perheesi onnelliseksi. 

Ei niitä mitä kuuluisi tehdä tai mitä äitisi haluaisi sinun tekevän tai mitä on aina tehty.

2. Uskalla. Se palkitsee.

3. Kuuntele sydäntäsi, mutta käytä myös aivojasi.

4. Elämä on täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Älä luovuta, kun olet alamäessä. 

Seuraava ylämäki on varmasti jo näkyvillä.

5. Rakasta itseäsi. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa.  

Erityisesti äitinä sitä usein laittaa omat tarpeensa viimeiseksi...  

Buonasera!

Puhelimesta... ja oi ihana maanantai!

Kaikenlaisia kuvia sitä nappailee viikon varrelta puhelimella, mutta ilman mitään päätä tai häntää ja mikä sen parempi päivä kuin maanantai julkaista sekametelisoppa. Ensiksi kuitenkin tärkein ja paras uutinen: OLEN TERVE. Eihän tässä olekaan mennyt kuin vajaa kuukausi kaameassa räkäkierteessä. Huomenna sitten vihdoinkin jumppaan. Taivaallista. Taitaa tuo Mieskin olla samaa mieltä, että höyryt on päästettävä ulos! Sitä paitsi projekti "Nakinkuori à la H.Léger jouluksi kotiin" ei kohta onnistu myöskään... 

Muuten tämä viikon ensimmäinen päivä on kulunut tavallisissa merkeissä ja joka maanantai kyllä huokaan onnellisena, kun kello lähenee yhtä... Mies on töissä, isot lapset koulussa, Minisisko nukkuu päiväunia ja apulaisemme T on lähtenyt jo seuraaviin hommiin. Saan nauttia hiljaisuudesta, lounaasta ja täysin omasta ajasta lukemalla päivänlehteä/katsomalla tvkaistalta jotain kuten tänään Annika Bengtzon -leffan lopun/surffailemalla netissä. Paras hetki päivästä ehdottomasti ja erityisen ihana maanantaisin!

Ciao, ciao!

Harmauden keskellä yksi piristys!

Jacadin ikkuna houkuttaa joka kerta.

On täälläkin jo todella syksyisen näköistä, mutta...

Ei täällä vielä kovin kylmä ole, kun aamulla matkalla kouluun on jo 15 astetta.

Hakemassa lapsia pitkästä aikaa koulusta. Muuten lapset kulkevat koulubussilla kotiin. 

Tytöt synttäreillä Pikkusiskon kaverin 4v.päivillä.
Kummatkin katsovat tarkkaan, että minkä keksin seuraavaksi ottaisi.

Viikon pakollinen selfie. Posket hieman pullottaa sairastelun jälkeen... Blaah. 

15 minutes of fame

Andy Warholin lausahdus 15 minuutin kuuluisuudesta lienee kaikille tuttu kuten myös hänen pop-art kuvansa. En ole aikaisemmin Warholin elämään kovinkaan paljon tutustunut, mutta tästä huolimatta näyttely kiinnosti. Kiinnostavan näkökulman luin NY Timesin sivuilta tehdessäni hieman - fiinisti sanottuna - taustatutkimusta, että miten pitäisi Warholin taiteeseen suhtautua. Tästä voi lueskella siitä, jos sattuu amerikkalaisen filosofian professorin pohdinnat kiinnostamaan. Kulttuurisunnuntai siirtyikin sitten jo kulttuuriperjantaiksi, sillä perjantai oli täällä vapaapäivä Pyhäinpäivän takia. Appivanhemmat olivat myös kiinnostuneita Warholin näyttelystä, joten kaikki marssimme innokkaina kohti Palazzo Realea. Taisin jo aiemmin mainita, että tämäkin näyttely on osa Autunno Americanoa kuten viime viikkoinen Brain -näyttely. Näyttely oli jälleenkerran todella hyvä ja ainakin Isoveli viihtyi audioguiden avustuksella. Tytöt olivat hieman huonommalla tuulella, mutta ainakin isompaa oli helppo houkutella karkkimadoilla eteenpäin. 

Jostain syystä näyttelystä tarttui mukaan myös pieni juliste, vaikka normaalisti vastustan turistikrääsää. Ei siis mikään Warholin työnkopio vaan itse näyttelyn mainosjuliste. Mielenkiintoisena pidin sitä, että Warholin elämän viimeinen näyttely Viimeinen ehtoollinen oli järjestetty Milanossa tammikuussa 1987 vain kuukausi ennen hänen kuolemaansa helmikuussa. Jostain syystä pidin sitä merkkinä, että tarvitsen näyttelyn julisteen muistoksi. Onneksi juliste ei ole mikään megaiso, joten ehkä se jostain nurkasta löytää paikkansa... 

Kuvia ei tietenkään saanut ottaa itse taiteilijan töistä, joten nämä ovat otettu näyttelyn lopussa olevasta "multimedia"huoneesta.

Ciao!

Ladies who lunch @Nobu on a Thursday...

Hetkittäin on erittäin hauska leikkiä kunnon kotirouvaa ja lounastaa pitkään ystävien kanssa hyvässä aivan super-upeassa ravintolassa. Viikko sitten torstaina olin neljän muun tutun äidin kanssa lounastamassa Nobussa. Japanilaisen ystäväni A:n mies Taka on ravintolassa pääsushikokkina ja A oli useasti luvannut viedä meidät sinne lounaalle. Vihdoin saimme ajan sopimaan ja mikäs sen parempi aika kuin keskellä päivää lasten ollessa koulussa. Saimme mielettömän juhlavan ja hienostuneen kohtelun ravintolassa, kun A:n mies teki meille erikoisen ihanan lounaan. Ensin kuitenkin erittäin kohteliaasti japanilaiseen tapaan Maestro Taka tiedusteli haluavatko rouvat menun vai luottavatko rouvat hänen taitoihinsa... 

Jos jollekin ei ole tullut selväksi, että rrrrrakastan japanilaista ruokaa. Ei pelkästään sushia vaan kaikkea japanilaista ruokaa ja olin aivan haltioissani annoksista. Maut olivat upeat, herkät ja juuri vain niin mahtavat kuin voi vain olettaa. A sanoi, että heidän tyttärensä on täysin pilattu herkullisella ruoalla ja reppana luulee, että kaikkien kotona tehdään vastaavanlaista ruokaa arkisin. Vieressäni istuikin toinen japanilainen ystäväni S ja hän oli myös yhtä haltioissaan ruoista kuin me muut. S naureskelikin, että hän ei kyllä ihan samaan pysty kotona! 

Meillä oli mukavan leppoisa iltapäivä ja aika lensi kuin siivillä jutellessa ja syödessä hyvin. Yhtäkkiä nimittäin huomasimme, että olikin aika lähteä hakemaan lapsia bussipysäkiltä. Koulupäivä oli lopussa. Meitä nauratti, että emme muuta saaneetkaan aikaiseksi tuona päivänä! Sovimme, että menemme syömään vielä toisenkin kerran tulevan kouluvuoden aikana Maestron luomuksia ja seuraavaksi hieman isommalla porukalla.

Nämä erikoiset hetket ovatkin ulkomailla asumisen suola. Erikoisia ihmisiä ja erikoisia tilanteita arjen keskellä. Vaikka on paljon tylsiä ja ikäviäkin hetkiä kotimaasta poissaollessa niin nämä ovat ehdottomasti niitä huippuhetkiä, mitä on mukava muistella sieltä kiikkutuolista. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Ciao!

Kulttuurisunnuntai: Use your brain

Tänään jatkoimme kulttuurisunnuntain tradiota ja vierailimme Milanon luonnontieteellisessä museossa katsomassa miten aivot toimivat. Näyttely kokonaisuus kuuluu jälleen kerran L'Autunno Americano -sarjaan. Linkin takaa löytyy muuten kaikki muutkin sarjaan kuuluvat esitelmät, esitykset ja näyttelyt. Olin jo unohtanut tämän näyttelyn olemassaolon kaiken arjen sähellyksen keskellä, mutta eilen kävelyllä Appiukko kiinnitti huomiota lukuisiin mainoksiin. Aihepiiri kiinnosti meitä muitakin, joten näinpä keksimme heti sunnuntaiksi tekemistä. Sunnuntai oli kuten kuvista huomaa selkeästi syksyisempi, vaikka lämpötila jäi eilisistä lukemista. Kylmä ei siitä huolimatta tullut.

The Brain - The Inside Story on alunperin ollut pari vuotta sitten New Yorkin luonnontieteellisessä museossa, mutta tällä hetkellä näyttely on maailmankiertueella ja vuorossa oli siis Milano. Näyttelyssä tutustutaan heurekamaisesti aivojen toimintaan ja ehkä kävijälle koetetaan antaa hienovarainen vihje aivoista huolehtimisestä. Näyttely oli kiinnostava, mutta ei ehkä ihan niin pienille kuin Isosisko 4v. Isoveli 6v. jaksoi melko hyvin tutustua aivojen toimintaan ja kokeilla erilaisia tehtäviä, mutta Pikkusisko oli suhteellisen tympääntynyt paikkaan. Minisisko taas seurasi tapahtumia rattaista ja hän olikin ihan kiitettävän kiinnostunut ympärillä vilkkuvista  valoista ja ihmisistä. Onneksi näyttelyn lopussa oli paljon kiinnostavia juttuja, mitkä eivät kylläkään enää kuulunut aivojen piiriin. Kuten luonnontieteelliseen museoon kuuluu niin museosta löytyy myös dinosauruksien luita ja ne kirvoittivatkin kaikilta kolmelta lapselta riemastuneet kiljahdukset. Pikkusiskokin heräsi horroksestaan ja kurkisteli kiinnostuneena vitriinistä toiseen. 

Museo sijaitsee Giardini Pubblicissa, joten museoretken jälkeen voi haukata happea kauniissa puistossa. Meidän matka jatkui puistokävelyn sijasta myöhäiselle lounaalle, sillä aikataulut menivät hieman sekaisin kellojen siirtämisestä talviaikaan.

Buona sera!

Sometimes life is perfect...

Ei voi melkein uskoa minkälainen sää täällä on! Täällä on ihan kesä. Aurinko paistoi koko päivän siniseltä taivaalta ja oli vajaa 20 astetta. Muutamat olivat uskaltautuneet shortseissa liikenteeseen ja ulkona pärjäsi sopivasti pitkähihaisella. Tästä huolimattaa olen tainnut jo pikkuhiljaa sopeutua siihen miten paikalliset pukeutuvat lokakuussa, kun eilen lähdin kauppaan kevytuntuvatakissa... Auton mittari näytti +21.5. Ja nyt pysyi villajakku tiukasti päällä. En siis katso lämpötilaa vain kalenteria. 

Isovanhemmat (ts. appivanhempani) saapuivat tänne perjantaina. Tänään vietimme ensin rentouttavan aamupäivän kotosalla hyvän aamiaisen parissa koko porukalla. Mummo ja Isoveli paistoivat ison kasan lättyjä ja ne maistuivatkin kaikille kahvin kera. Lounaaksi kävelimme meidän lempilounasravintolaan eli japanilaiseen Sushitecaan. Tästä ravintolasta olikin juttua jo jokin aika sitten. Appivanhemmat tykkäävät myös sushista, joten valinta lounaspaikaksi oli helppo. Lounaan jälkeen nautimme aurinkoisesta säästä ja teimme kävelyretken Breraan. Siellä on hauska harrastaa people watchingia eikä kävelykadulla haittaa Milanon normaali hektinen liikenne. Lasten kohokohta oli tietenkin jälkiruokajäätelöt ja mikäs jäätelö on syödessä, kun on kesäinen olotila! Me poikkesimme muutamissa design liikkeissä, sillä kotona olisi paikka uudelle valaisimelle, taululle ja muutamalle I wish&I dream about- huonekalulle. Brerasta löytyy muutama vanhoja design klassikoita myyviä liikkeitä, mutta hinnat ovat myös aikamoiset. Mutta toisaalta olisihan se 70-luvun Barcelona -tuoli aika upea... 

Herkuttelu päivä on päättymässä myöskin herkullisissa merkeissä, sillä kotiapulaisemme T kokkailee ahkerasti keittiössä kevätrullia. Tällä hetkellä ei voi kamalasti valittaa omasta olotilasta, sillä lasissa on drinksujen klassikko eli GinTonic, lapset leikkivät Mummon kanssa, keittiössä häärää pätevä kokki...  Perfetto!

Buona sera!

Terveellistä ja hyvää.... Leväsalaatti.

Minne ne sushit meni...? Nam!

Brerassa näkee vain tyylikkäitä ihmisiä. 

Valaisinpohdintaa.

Sienisato parhaimmillaan.

Syyskukkia.

Taidetta liikkeissä.

Mestarit

Nyt se musiikki soi...!

Täytyy ensiksi sanoa, etten ole mikään suuri futisfani. Tästä huolimatta tykkään katsoa futista telkkarista, kunhan on tarpeeksi isot ja mielenkiintoiset kisat. Sama pätee oikeastaan muihinkin urheilulajeihin. Kaikki käy, jos on lajin MM-kisat tai olympialaiset. Tottakai myös jalkapalloiluun kuuluu WAGit (wifes and girlfriends) ja tietenkin Victoria Beckham etunenässä. Paitsi taitaa olla niin, että Posh nykyisin on ex- WAG ja enemmän vaatesuunnittelija. Sekin tekee lajista hieman kiinnostavamman näin naisnäkökulmasta... 

Jalkapallo on luonnollisesti Italiassa iso juttu ja milanolaisia hemmotellaan vieläpä kahdella joukkueella. AC Milanon omistaja on kaikille tuttu Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Interin taas omistaa Moratin öljysuku ja jalkapallojoukkuetta johtaakin suvun päämies Massimo Moratti. Joukkueet ovat omistajiensa tyyppisiä, sillä Interiä pidetään herrasmiesmäisenä joukkueena verrattuna sitten taas AC Milaniin, missä on räväköitä pelaajia kuten Mario Balotelli. Taisi Balotellin viimeisin tempaus olla muutaman ottelun kielto erotuomarin kiusaamisesta ja uhkailusta... 

Kuukausi sitten Mies tokaisi, että Champions League eli Mestarien Liiga tulee kaupunkiin. Tiistaina sitten oli se ilta, kun AC Milan kohtasi Barcelonan. Ketkä olivat katsomossa? No tietenkin me kaikki paitsi pikkutytöt, jotka olivat kotona lastenhoitajamme T:n hoivassa. Ilta oli ihan mahtava ja tunnelma katossa. Itse olin ensimmäistä kertaa San Siron katsomossa, vaikka Mies ja Isoveli olivat jo ihan konkareita. Taisi olla heille jo kuudes tai seitsemäs kerta katsomossa. Miehelle sanoinkin illan päätteeksi, että haluan vielä kokea Derby della Madonnina eli kun Milanon kummatkin joukkueet kohtaavat toisensa. Toivottavasti saamme liput joulukuussa paikanpäälle. 

Mahtava ilta kaiken kaikkiaan ja täytyy sanoa, että samalla tuli nähtyä monen lähteen mukaan maailman paras jalkapalloija Messi in action... Aika hyvähän se on ihan maallikonkin silmin.

Ciao, ciao!

Milanon kannattajat.

Peli päättyi tasapeliin.

Jälkipelit eli hodari.

Isoveli - pikku fani.

Kulttuurisunnuntai

Täytyyhän sunnuntaillekin kehittää joku konsepti. Joillain voi olla supersunnuntai tai relax sunnuntai, mutta me päätimme sen olevan hyvä päivä sivistää itseämme (ja lapsia) museokäynneillä. Sunnuntai on mahdottoman hyvä päivä tutustua ison kaupungin kulttuuriantimiin. Alunperin meidän piti lähteä Palazzo Realeen, mutta lounas venyi ja veny. Päädyimme sitten aikataulullisista syistä Castello Sforcescoon. Castello, kun sattuu olemaan meidän neighbourhood museo... Olemme aikaisemmin käyneet museossa, mutta silloin pinacoteca eli taidemuseo oli suljettu syystä tai toisesta. Nyt totesimme sen olevan auki ja vietimme vajaan tunnin ihmettelemässä taidetta. 

"Tuo on varmasti merirosvojen aarrearkku..." Mielikuvitus pääsee valloille museossa.

Museokäynnin jälkeen teimme kävelyretken, mikä päättyi leikkipuistoon. Leikkipuiston jälkeen oli aika siirtyä kotiin tekemään läksyjä, sillä sekä Isoveljellä että Pikkusiskolla on aina läksyjä maanantaiksi. Viikonlopun läksyt ovat yleensä kivoja ja luovia, joten niiden kanssa ei mene kauan aikaa. Isoveljen viikonlopun tehtävänä oli pohtia mitä kysymyksiä rakennuksista hänellä voisi vielä olla. Mennyt unit käsitteli rakennuksia ja niiden tehtäviä. Isoveljellä oli hyvin insinöörismäinen kysymys: "What machines do you need to build a building?"  Sen lisäksi koululaisilla on viikonlopuksi reading eli lukemistasoon sopiva kirja piti lukea ja analysoida. Pikkusiskon läksyt olivat matematiikkaa ja tehtävässä piti vertailla omia leluja keskenään. Mikä valitsemistasi leluista on suurin? Entä mikä on pienin? Sitten vielä piti piirtää vastaukset. Kivaa ja kehittävää tekemistä kummallakin. 

"Äiti, anna vauhtia."

Ei mitään kurahousuja tai välikausiasuja.
Villaponcho, valkoiset sukkahousut ja tummanruskeat mokkaballeriinat. Siis pienellä tytöllä. 

Puiston houkutukset.

Sunnuntai-illat sitten muuttuvat supersunnuntaiksi, sillä turbovaihde on pantava päälle. On pakattava reput, tehtävä eväät snack-tauolle, on katsottava lasten kouluvaatteet, mietittävä kauppalista aamun kauppareissua varten, laitettava pyykkikone päälle, omatkin vaatteet voisi katsoa... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Maanantaita varten on pakko olla valmis. Toivottavasti teidän maanantai alkoi tehokkaasti!

Ciao! 

Halloween is coming...

Halloween is coming! Halloween is coming!

Skeletons will be after you!

Witches, cats and big black bats

ghosts and goblins too!

Miaow, miaow, miaow;

go the spooky black cats,

Ooh, ooh, ooh!

Flap, flap, flap; go the big black bats!

Ooh, ooh, ooh,

BOO!!!

Pikkusisko kävelee ympäriinsä noidan hattu päässään ja laulaa ylläolevaa laulua, minkä on koulussa oppinut. Löysin laulun sanat mm. Let's Play Kids Music -sivulta ja siellä oli muitakin kivoja juttuja. Halloween -kuume on tosiaan vallannut meidän kodin ja tänä aamuna kurpitsa muuttui lasten avustuksella Miehen käsissä pelottavaksi kurpitsalyhdyksi. 

Work in progress. 

Lounaspöydän centerpiece.

Kaivoin myös vanhat Halloween koristukset esille, mitkä Isoveljen ollessa pieni ostin asuessamme Kiinassa. Eteisestä on tehty pelottava luola, sillä siellä on tarpeeksi pimeä. Peilissä hohtaa kaamea kurpitsa ja loistava luuranko roikkuu seinällä. Lapset menevät sinne pelkäämään ja nauraa räkättävät hysteerisesti perään...   Kurpitsalyhtyäkin oli kokeiltava pimeässä ja olihan se aikamoisen vaikuttava.

Kurpitsalyhty toimii!

Pimeässä hohtava luuranko.

Pimeässä hohtava kurpitsa.

Ihan hauskaa, että lokakuussakin on jotain erikoista. Meillä on lokakuun lopussa aina syntymäpäiväjuhlat ja Halloween. Marraskuussa on suomalainen Isänpäivä, mitä tietenkin juhlimme. Italiassa Isänpäivää juhlitaan keväällä. Meidän mielestä pimeää syksyä piristää juuri sopivasti Isänpäiväjuhlat, joten juhlinta tapahtukoot suomalaisen kalenterin mukaan. Lokakuu on meille tänä vuonna muutenkin mukava, kun saamme huomenna syksyn ensimmäisen vieraan. Loppuviikosta saapuvat appivanhemmat. Lapset odottavatkin innoissaan kaikkia vieraita, mutta erityisesti tietysti isovanhempiaan. Marraskuun lopussa voi sitten jo siirtyä pikkuhiljaa joulun valmisteluun, joten tästä se juhlasesonkin hitaasti ja varmasti alkaa.

Toivotan kaikille hyvää sunnuntaita ja siirryn nyt kyökin puolelle avustamaan Miestä sunnuntailounaan valmistamisessa. Lounaaksi on tarjolla tänään pitaleipiä grillatulla kalkkunalla, grillattuja vihanneksia ja fetasalaattia. Lounaan jälkeen lähdemme viettämään taas kulttuurisunnuntaita. 

Ciao!