Champagne dreams...

Oho... onpas taas tovi vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Kaipa se on tätä kuuluisaa marraskuun masennusta tai jotain muuta alavireisyyttä, mutta en ole saanut itsestäni irti kirjoitella yhtään mitään. Eipä täällä juuri mitään sen ihmeellistä ole tapahtunut. Normaali arkea, normaalijuttuja ja sen semmoista. Välillä paistaa, välillä sataa kaatamalla aamusta iltaan. Tänään valitettavasti ei ole ollut normaali päivä, sillä Minisiskolla ja Isoveljellä on tulirokko. Onneksi saimme Dottoressan kotikäynnille iltapäivällä katsomaan mikä lapsilla mahtaa olla. Eli ihanaa lapsiperheen arkea käynnissä taas vaihteeksi!  Toivottavasti he paranevat nopeasti, sillä edessä on parin päivän karanteeni koulusta.

Viime viikolla hoitelin asioita kaupungilla ja satuin kävelemään La Rinascenten ohi. Shampanjamerkki Ruinart mainosti isosti omia tuotteitaan tavaratalon etuoven näyteikkunoissa ja tietenkin merkin shampanjaa voi ostaa Gourmet -osastolta tavaratalon ylimmästä kerroksesta. Totesin mielessäni, että tuossapa hyvä kuplajuoma jouluksi. Vietämme nimittäin joulua Alpeilla ja mikäs sen parempi ajatus kuin nautiskella kuplivaa huoneistomme terassilla vuoristomaisemaa ihaillen... 

Ciao, ciao!

Hotellimme

Hotellin sisääntulo.

Hotellimme Tivoli Lisboa sijaitsee Avenida da Liberdadelta, mistä oli kätevä kävelymatka Lissabonin ns. keskustorille eli Rossiolle. Matka kesti noin 15-20 minuuttia riippuen miten lapset jaksoivat kävellä ja kuinka monta kertaa ihailimme Avenidan kukkaistutuksia tai näyteikkunoita. Avenida da Liberdadella löytyy kaikki luksusmerkkien liikkeet - Carolina Herrerasta Gucciin ja Louis Vuittonista Pradaan-, joten näyteikkunoita olikin mukava tutkia... Myös metroasema oli hotellia vastapäätä, joten koko Lissabon oli käytännössä helposti saavutettavissa. Lentokentällekin olisi päässyt metrolla, mutta kolmen lapsen, rattaiden, kahden ison matkalaukun ja cabinlaukkujen kanssa totesimme kätevämmäksi mennä taksilla. Taksit eivät kovin kalliita ole ja matka hotellilta lentokentälle maksoi alle 15 euroa. 

Reception.

Hotellin ala-aula. Tykkäsin noista sinisistä samettituoleista! Ihana väri.

Meillä oli kaksi tavallista hotellihuonetta, jotka oli yhdistetty isommaksi huoneeksi. Lapset nukkuivat kaikki toisella puolella ja me aikuiset omalla puolella. Oli kyllä todella kätevää ja iltaisin saimme olla ihan rauhassa meidän aikuisten puolella lasten nukkuessa. Myös tietenkin kaksi kylpyhuonetta on kätevää, kun on viisihenkinen perhe. Meidän huoneemme oli Avenidan puolelle ja sieltä olikin ihan kivat näkymät. Mitään meteliä ei kadusta kuulunut, sillä ikkunoissa oli tuplalasit ja Avenidan puut myös vaimensivat meteliä. 

Meidän sänky.

Huoneessa oli raikasta ja valoisaa.

Lastenhuone.

Aamiaista nautimme Brasserie Flossa ja kuten aina hotelliaamiaiset olivat herkullisia! Meidän huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista, mutta hotellissa oli kampanja kaksi aamiaista yhden hinnalla ja lapset olivat ilmaisia. Todella hyvä hinta, kun viisihenkinen perhe söi viiden tähden hotellissa aamiaista 17.50 eurolla... Mies kyllä ihmetteli lastenhinnoittelua, sillä hän oli jostain lukenut lasten maksavan 3v. eteenpäin. Ensimmäisenä päivänä hovimestari tiedusteli lasten iät ja sanoi, että lapset syövät ilmaiseksi. Parasta antia olivat ehdottomasti tuoreet hedelmät, herkulliset croissantit, tuorepuristettu appelsiinimehu ja espresso. Kaikki viihdyimme aamiaisella pitkään. Hotellin muita ravintoloita emme kokeilleet, mutta huonepalvelua muutaman kerran. 

Kippis!

Hyvää syntymäpäivää.

Palvelu oli hotellissa todella hyvää ja ystävällistä alusta loppuun. Myös lapset olivat huomioitu, sillä lapset saivat Tivoli Kids -tervetuliaispaketin, ravintolassa oli syöttötuoli ja tietenkin huoneeseen sai pinnasängyn. Muita palveluita emme kokeilleet, sillä hotellista olisi saanut rattaat ja turvaistuimet lainaan, kylpyleluja, seisomakorokkeen kylpyhuoneeseen ja paljon muuta. Lapsiperheitä olikin paljon liikenteessä ja meidätkin sekoitettiin alussa viisilapsiseen perheeseen check in -tilanteessa. Ihmettelinkin, kun vastaanottovirkailija puhui viidestä lapsesta ja edessään seisoi kolme! Selvisi seuraavana päivänä, että hotelliin oli tosiaan saapunut myös viisilapsinen perhe meidän jälkeemme... 

Näköala suoraan eteenpäin.

Alhaalla kulki Avenida da Liberdade.

Kuvia katsellessa tuntuu siltä, että voisin taas lähteä jonnekin hotelliin...  Miten ihanaa onkaan, kun saa istuutua valmiiseen aamiaispöytään!

Ciao!

tervetuloa arki...

Jäätelökesä 2013 on ohi.

Tänään alkoi sitten arki ainakin osittain meidän perheessä, kun Mies palasi takaisin töihin. Lasten koulu alkaa vasta ensi viikolla, joten heillä on vielä hetki aikaa totutella aikaisiin aamuherätyksiin ja kaikkeen mitä koulu tuo tullessaan. Tosin tänä aamuna heräsimme vasta klo 10, joten emme ehkä ole vielä ihan tavallisessa rytmissä. Reppana-Mies joutui kuitenkin heräämään reippaasti jo aamutuimaan... 

Koti on vieläkin ihan kaaoksessa, kun saavuimme sunnuntaina kotiin ja Suomi-lomankin tavarat olivat vielä osittain hujan hajan. Meillä oli aikamoinen lentävä lähtö Portugalin suuntaan, sillä saavuimme reilu viikko sitten perjantaina Milanoon ja lauantaina olimme taas lentokentällä matkalla Lissaboniin. Tänään on sitten jatkettu raivauksia ja alkaa taas pikkuhiljaa näyttää normaalimmalta. Pyykkivuori on mahdoton, mutta mitä muuta voikaan kuvitella kuukauden lomailusta koituvan... Onneksi T on täällä auttamassa ja suurin apu tänä iltana on illallisen valmistaminen. Sillä aikaa, kun olen järjestänyt tavaroita ja lapset ovat tutkineet omia lelujaan niin T kokkaa meille kevätrullia ja fried ricea. Nam! Huomenna pistetään vielä enemmän hulinaksi, kun on tiistai ja siivouspäivä... 

Kesäloma on nyt siis sitten tältä vuodelta ohi. Aina se menee nopeasti ohi, mutta tänä vuonna tuntuu lomailun olleen vieläkin tavanomaista lyhyempi. Onneksi lomafiilikseen voi palata vielä kuvien muodossa... Myös iso kiitos lomailusta kuuluu perheillemme ja ystävillemme, joiden kanssa saimme viettää aikaa. 

Huomenna postausta meidän Lissabonin lomasta! Siihen asti... 

Ciao! 

mitä kuuluu lomaan...

Meillä on ollut kiva alkuloma Suomessa, mutta nyt vasta alkaakin koko perheen OIKEA loma! Miehellä on nimittäin tänään viimeinen työpäivä ja sitten otammekin nokan kohti mökkiä. Jippii... 

Nyt olen viettänyt aikaa sekä maalla että kaupungissa lasten kanssa. Mutta kyllä sitä aikaa koko perheenä on odottanut kaikista eniten. Mieheltä onkin moni kysynyt töissä, että minkälainen loma teillä on ollut ja monet ovat hämmästyneet vastauksesta. Kun Suomi aloittaa arkitohinat koulujen alkaessa ensi viikolla niin me kuten muut eurooppalaiset olemme vasta aloittelemassa lomaamme. Syyskuussa alkaa meidän arki, kun koulut alkavat syyskuun toisella viikolla. Mutta nyt nautimme lomasta ja toivomme hyviä säitä. Oli sää sitten oikeasti melkein mikä hyvänsä niin tärkeintä on perheen kesken oleilu, hyvän ruoan kokkaaminen, uiminen, leikkiminen ja sen semmoinen lomapuuhailu. Eli ei mitään kummempaa kerrottavaa. Kivaa olla Suomessa, nähdä ystäviä ja ihmetellä minkälaista täällä Suomessa oikein olikaan. 

Ihanaa viikonloppua! Ciao, ciao!

Äidin lohisoppa... Kermaista ja niin hyvää. 

"Missä mun kuski on?"

Saksiniekat

Suomi-makuja suoraan puskasta.

Leikkitreffit kavereiden kanssa.

dramaattinen alku

Heipä hei...Suomesta!

Täällä sitä olemme ja säätkin ovat mitä ihanimmat, vaikka vain viikko sitten täällä kuulemma paleltiin. Lomalla olemme ehtineet muutaman päivän olla, mutta alku on ollut täynnä vaarallisia tilanteita. 

Lentomatka yksin kolmen lapsen kanssa sujui kuin unelma ja sainkin hyväksyviä kommentteja kanssamatkustajilta. Ajoimme sitten suoraan lentokentältä mökille eli matka Milanosta mökille kesti pitkään ainakin lasten mielessä. Lapset olivat kyllä superinnostuneita mökistä, isovanhemmista ja Suomesta... Liikainnostuneisuus kostautui valitettavasti, kun saunassa tapahtui pieni onnettomuus kiukaan ja Pikkusiskon kohdatessa. Torstai-ilta sujuikin sitten palovammapotilasta hoitaen ja lastenlääkäritätiä puhelimitse konsultoidessa. Perjantaina kävimme vielä näyttämässä vammaa paikallisella terveyskeskuksella. Nyt sitten pikkupotilas on tovin uimakiellossa, mikä tietenkin suuresti harmittaa...  Itseäni tietenkin harmittaa kahta kauheammin, kun tämmöinen turha onnettomuus tapahtui omalla "vahtivuorolla". 

Seuraavat viikot kuluvatkin sitten mökillä ja pääkaupunkiseudulla vaihtelevasti... Ihanaa lauantai-iltaa SUOMESTA!

Buona sera!

Pyöräilyä...

Ja juu en ole todellakaan sairaanhoitaja, jos katsoo tätä taidonnäytettä. 

Kukkia tienposkesta.

Uimaan!!!

pakomatkalla

Perjantaina olin aivan valmis poistumaan Milanosta takavalot vilkkuen, sillä kärsin pahasta mökkihöperyydestä ja näin kävikin. Vietimme viikonlopun taas kerran Lago Maggiorella. Se on ihanan lähellä ja siellä on ihanan rauhallista.  Olin nimittäin tiistai-iltana tulossa jo kipeäksi ja jouduin jopa meidän vieraita kiittämään kesken illallisen seurasta ja painuin nukkumaan. Keskiviikkona olin sängynpohjalla ja kiitin onneani, että T oli jälleenkerran hoitamassa lapsia Miehen ollessa töissä. Sain yskiä suhteellisen rauhassa koko päivän pimeässä huoneessa tanskalaista rikossarjaa seurataen. Torstaina alkoi valoa näkyä tunnelin päässä ja sain varattua meille viikonlopuksi saman hotellin tai oikeastaan huoneiston kuin juhannuksena.  Mies taisi nyt valitettavasti näin viikonlopun päätökseksi saada saman pöpön, joten hän puolestaan lepäilee särkylääkkeiden voimin nyrkkeilydokkaria katsellen. 

Uimamies laseissaann // Kukkia hotellin pihalla // Rattaat täynnä kampetta
// Klo 9.30 uima-allas oli vielä tyhjä // Selfie ennenkuin lähdetään jätskille // Nivea SPF 50 & jalka

Emme tehneet mitään muuta koko viikonloppuna kuin uimme (lapset uivat ja aikuiset istuivat lähinnä altaan reunalla), söimme (Nimimerkki: "Söin karppaushenkisesti lautasen kokoisen pihvin salaatilla ja se oli hyvää") katsoimme Wimbledonin matseja telkkarista, kävelimme jätskille (miten hyvää onkaan mangosorbetti!) ja taas olimme uima-altaalla (veden lämpötila oli muuten 29 astetta). Pötköttelimme toki myös aurinkotuoleilla koko porukka ja nautimme hikisestä säästä. 34 astetta tuntuu kyllä aika paljon mukavammalta raikkaan järvituulen puhaltaessa kuin täällä kaupungissa... Rentoumisen takasi myös se, että unohdimme kumpikin puhelimen laturit kotiin eli ei ollut tarvetta olla ulkomaailmaan yhteydessä. Muutaman kuvan ehdin räpsäistä ennenkuin akku loppui...

Nyt sitten olemme taas kotona ja ensi viikoksi on suunnitteilla niitä juttuja, mitä en viime viikolla voinut sairastumisen takia tehdä lasten kanssa...  Niistä lisää ensi viikolla!

Buona serata!

minilomalla @Lago di Garda

Desenzano del Garda

Perjantaina suuntasimme kahden ystävämme, veljesparin E:n ja J:n kanssa Gardajärvelle. Haimme Miehen taas töistä ja ajoimme 120km päähän kaupunkiin nimeltä Desenzano del Garda. Matka ei ollut ihan niin jouheva kuin toivoimme, sillä osuimme perjantain ruuhkaan ja Milanosta ulos ajaminen oli aikamoista tuskaa. Mies puhui koko matkan puhelimessa työjuttujaan, lapset leikkivät takapenkillä ja itse sain kuskin roolin. Täytyy sanoa, että olen meidän perheessä useimmiten luottokuskina ja Mies luovuttaa ihan suosiolla ajajan paikan minulle. Hänen mielestään autolla ajaminen on todella tylsää... Itse taas nautin hyvällä autolla ajamisesta, vaikkei moottoritiellä ajaminen täällä olekaan lempiasioita. Kaikenlaisia törttöjä kuskeja riittää liikenteessä kaupungissakin, mutta lisätään vauhtia ja mittari näyttää 130km/h niin alkaa olla jo vaarallistakin... 

Uima-altaan säännöt aiheuttivat kyllä muutaman nauruntyrskähdyksen...
Kohta 4 erityisesti. Hyvähän se on kerrata säännöt!

Viikonlopun tarkoitus oli rentoutua, viettää laatuaikaa ystävien kanssa, syödä hyvin, pulikoida uima-altaassa, pelata futista ja tennistä sekä tutustua Desenzanoon ja tietenkin olla vain. Näin tosiaan tapahtui ja kaikilla oli kivaa. Ehkä hetkittäin omaa pinnaa hieman kiristi (tavanomaista enemmän -LOL), sillä Minisisko oli harvinaisen kitisevällä tuulella hampaan puhkeamisesta johtuen eikä kukaan muu sopinut edes vaipanvaihtajaksi kuin äiti... Tänä aamuna Minisisko heräsi kuin uudestisyntyneenä, kun hammas oli saatu ikenen läpi ja muutkin ihmiset näyttivät taas sopivan avustajiksi. 

Desenzano del Garda oli oikein mukava paikka ja siellä voisi viettää helpostikin vaikkapa lomaviikkonsa. Turisteja oli runsain mitoin liikenteessä ja suomea kuului harva se hetki, kun lauantai-iltana kävelimme ympäri keskustaa. Oli siellä myös muitakin "tuttuja" kuten ruotsalaisia ja norjalaisia...  Täytyy myös suositella erästä todella sympaattista ravintolaa, missä lauantai-iltana kävimme. Croce d'Oro -ravintolassa oli todella hyvää ruokaa ja upeasti huomioitiin lapset. Ravintola ei ole millään tavalla turistirysä, mikä osittain selittyy sijainnillakin ja olimme ainoat ulkomaalaiset koko ravintolassa. Jos haluaa autenttista ruokaa, miellyttävää palvelua ja rauhallisen illan niin suosittelemme!

Nyt alkoi taas uusi viikko ja vieraiden viihdytystä on tiedossa vielä huomisenkin, sillä San Siro -museo kutsuu...

Ciao, ciao!

a walk in the park

Hotellin aulasta bongasin esitteen Villa Pallavicinosta ja lähinnä sen eläinpuistosta. Totesimme Miehen kanssa, että paikka olisi käymisen arvoinen lasten kanssa ennenkuin suuntaisimme takaisin Milanoon. Kunnon ulkoilu ennen autoilua kuulosti meidän korviimme todella hyvältä... 

Villa Pallavicino löytyi helposti, sillä se on juuri ennen Stresan kaupunkia rannikkotien varressa. Villan omistaa edelleen Pallavicinon suku ja puutarha on auki vieraille huhtikuusta syyskuun loppuun. Vietimme tosi kivan iltapäivän ja lapset saivat juosta vapaana, ihmetellä eläimiä ja leikkiä hetken pienessä leikkipuistossa. Me vanhemmat saimme nauttia kiirettömästä iltapäivästä kauniissa puistossa sekä tietenkin myös kävelystä. 

Villa Pallavicino on aivan ehdoton vierailupaikka, jos on liikenteessä lapsien kanssa Maggiorella. Sunnuntaisin ei näyttänyt olevan muuta kuin pieni kahvila auki, mutta suurimmalla osalla olikin eväät mukana. Me olimme lounaan jälkeen liikenteessä, joten ainoastan jäätelöt tuli syötyä puistossa. Sääkin suosi meitä, sillä vaikka oli se 30 astetta niin aurinko oli visusti piilossa pilvien takana eikä ollut liian kuuma. Kävely ylämäkeen olisi ollut huomattavasti rankempi auringonpaisteessa!

Paluumatka olikin sitten kiinnostava, kun alle tunnin kestänyt matka kestikin mukavat kolme tuntia takaisin Milanoon... Aika moni muukin oli menossa kotiin. 

Isoveljen mielestä pensaskirjoitus oli parasta ikinä...

Kaunista.

Vuohi-, lammas-, peura- ja laama-aitaukseen pääsi sisälle ihmettelemään.

Mietin jo, että miten vaikeaa olisi toteuttaa kuution muotoinen puu tai tämmöiset hienot kaaret...

Bongaa kuvasta hepulin saanut lapsi, joka ei suostu kuvattavaksi. 

Tilaa juosta ja leikkiä.

www.parcozoopallavicino.it

Via Sempione Sud, 61 - 28838 Stresa

Buona giornata!

pool life

Lauantaina ohjelmassa oli ei yhtään mitään muuta kuin uima-altaalla oleilua. Lapset odottivatkin jo heräämisestä asti innokkaasti, että pääsisivät uimaan. Viimeiset 15 minuuttia olivatkin aamulla aika tuskaisia, kun uima-allas aukeni vasta klo 9. Onneksi telkkarista tuli lastenohjelmia lempikanavalta Disney Juniorilta niin se lievensi hieman malttamattomuutta. 

Aamu sarastaa...

Aamupalalla.

Vietimme koko päivän altaalla ja kävimme ainoastaan lounaan yhteydessä tutustumassa Meinaan. Pieni herttainen italialaiskylä, mistä löytyi mahtava pariskunnan pitämä kauppa, joitain muita liikkeitä ja lounaspizzeriamme. Lapsille kävelyretken kohokohdat olivat leikkipuisto ja jäätelöt. Illalla emme jaksaneet lähteä ulos syömään ja kun lapsetkin olivat todella väsyneitä päivän aurinkoleikeistä niin kevyt illallinen omassa asunnossamme sopi meille. Lasten kuukahdettua sänkyyn katselimme hetken aikaan Margaret Thatcheristä kertovaa Iron Lady -elokuvaa, kunnes meitäkin alkoi väsyttää... Rentoilu on rankkaa puuhaa!

Sukeltaminen on pop.

"Mä en äiti uskalla vielä mennä ilman liiviä..." sanoi Pikkusisko ja hölkkäsi edestakaisin uima-altaassa.

Leikkipaikalla.

Iltapäivällä tuuli raikkaasti.

Ehkä täytyisi harrastaa niitä vatsalihaksia hieman enemmän...

Meinaan pääsee myös vesiteitse.

Meidän parvekkeelta.

Juhannusaatto Lago Maggiorella

Juhannusta vietimme ensimmäistä kertaa varmasti 15 vuoteen muualla kuin Suomessa. Ulkomailla asumisestakin huolimatta olemme olleet aina kesäkuun lopussa jo Suomessa ja viettämässä vanhempieni ja tätini kanssa juhannusta mökillä, mutta tänä vuonna olimme kotona Milanossa. Etsin alkuviikosta monia eri hotelleja ja vaihtoehtoja järviltä. Keskiviikkona sitten tärppäsi hyvännäköinen paikka ja perjantaina ajoimme tunnin matkan Milanosta Lago Maggiorelle. Hotellimme tai huoneistohotellimme sijaitsi Meinassa n. 20 minuutin matkan päästä "pää"kaupungista Stresasta.

Saavuimme paikalle vasta alkuillasta, sillä juhannusaatto ei tietenkään täälläpäin maailmaa ole vapaapäivä. Kävimme hakemassa Miehen työpaikalta ja lapset aiheuttivat aikamoisen show:n Miehen konttorilla... Erityisesti Minisisko sai faniauman peräänsä, kun toimiston naiset päivittelivät miten ihana 1-vuotias voi olla. 

Juhannusatto sujui melkolailla kuten Suomessa eli uimista pimenevässä illassa ja hyvää ruokaa. Saunaa ehkä jäimme kaipaamaan, mutta lämmin ilta korvasi sen. Residenssin yhteydessä on samanniminen ravintola, mikä oli todella tyylikäs ja ruoka herkullista. Ravintola oli valitettavasti jo täynnä, joten emme saaneet pöytää veden ääreltä. Toisaalta se oli hyvä, sillä lapset leikkivät pihalla heidän syötyään saksalaisen perheen tytön kanssa ja saimme syödä rauhassa Minisisko seuranamme.  Illallisen jälkeen ihmettelimme pimenevää maisemaa, tyylikkäitä ravintolavieraita ja vasta yhdentoista aikaan saimme lapsetkin vasta sänkyyn... 

Valitettavasti kuvien laatu on nyt ei-niin-mahtava, kun kameramme hajosi. Toistaiseksi siis vain kännykuvia.

Perillä...Näkymä parvekkeelta.

Äiti vs. lapset uimakilpailu. 

Alkuruoka. "Tutto in un piatto."

Pääruoaksi tottakai kalaa...

After dinner drawing.

"Me ollaan maapallon miehiä." totesi Pikkusisko katsellessaan kuuta.

Ciao!

Pizzalla Bergamossa

Eläintarhasta ajelimme Bergamoon, kun sinne oli vajaa 10km. Bergamo on kuuluisa renessanssi arkkitehtuuristaan sekä kahdesta kaupungistaan.  Città Alta on vanhempi osa vuoren päällä ja Città Bassa on uudempi osa kaupunkia vuoren juurella. Tällä kertaa me tutustuimme vain vanhaan kaupunkiin, minne pääsee funicolarella. Auto kannattaa parkkeerata Piazza Libertan parkkihalliin, mistä on n. 5min kävely funicolareen. En oikein tiedä mikä tuo on suomeksi - ylöspäin menevä ratikka? 

Funicolare vie suoraan Città altan keskustaan ja siitä on hyvä lähteä kävelylle. Olimme varautuneet, että pääsiäisen takia kaupunki on aivan kiinni. Città bassa oli nimittäin todella hiljainen ja saimme ajella tyhjiä katuja pitkin. Hämmästys oli suuri, kun saavuimme ylös... Ihmisiä oli ihan hirveästi liikkeellä, melko lailla kaikki kaupat oli auki ja kahviloissa istuskeli ihmisiä auringonpaisteessa.  Lapset olivat jo aika väsyneitä eläintarhareissusta, joten päätimme kävellä hetken ja sitten syödä jotain ennenkuin palaisimme takaisin Città bassaan autolle. Takaisin tullessa huomasimme pizzadelin tai miksi sitä kutsuisi nimeltä Il Fornaio, mikä oli aivan täynnä pizzoja ostavia ihmisiä ja ikkunasta näkyi aivan uskomattoman herkullisen näköisiä pizzoja. Toki oli pakko ostaa pari ja mennä Piazza Vecchialle niitä syömään... Isovelikin totesi, että tämä on parasta mitä ikinä on syöty! Jälkkäri ostettiin kotiin pasticceriasta, kun Mies kuolasi ihania leivoksia ja pullia ikkunoiden takaa. Syömisen jälkeen palasimme autolle ja hurautimme kotiin.

Miehen oli pakko saada pullaa!

Il Fornaio, Via Bartolomeo Colleoni 3.

Ps. Auton lämpömittari näytti 18 astetta ja tuulettomissa kohdissa olikin superlämmin. Italialaiset olivat vielä uskollisesti Monclerin toppatakeissa ja Uggejakin näkyi siellä täällä.