Uutisia

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava! Pahoittelut, mutten keksinyt muutakaan. Mutta suuret uutiset ovat niinkin jännittävät tylsät kuin, että Instagramissa voi seurata Citymaman arkimenoa eli @citymamabetty. Ajattelin, että Instagram toimii hyvin kaikkien niiden kuvien paikkana mitä en tänne blogiin tuo. Lähinnä ehkä niitä "mitä tänään päällä" ja "katsopas kuinka hassua/ihanaa/kaunista" -tyyppistä höpsön hauskaa materiaalia, minkä en koe tänne blogiini niin hyvin sopivan. Ja jos en tänne ehdi kirjoitella mitään niin Instagramia ehdin joka päivä päivittää arkihumussakin. 

Täällä on muuten ihan järkyttävän kamala sää! Ensimmäinen päivä, jolloin tarvitsee hanskat ja pipon. Kohta täytyy tosiaan alkaa kaivella niitä paksuja takkejakin esille. Teimme iltapäivällä pienen happihyppykävelyn "potilaiden" kanssa, joista yksikään ei enää kyllä käyttäytynyt millään tavalla potilasmaisesti ja meinasin jäätyä! Huomenna on onneksi isojen osalta karanteeni ohi, kun antibioottikuuri on alkanut vaikuttaa eli back to normal - ainakin-  yhdeksi päiväksi. 

Taidanpa nyt sytyttää kynttilät ja nauttia hiljaisuudesta. Ex-potilaat ovat sängyssä.

Buonasera!

Puhelimesta... ja oi ihana maanantai!

Kaikenlaisia kuvia sitä nappailee viikon varrelta puhelimella, mutta ilman mitään päätä tai häntää ja mikä sen parempi päivä kuin maanantai julkaista sekametelisoppa. Ensiksi kuitenkin tärkein ja paras uutinen: OLEN TERVE. Eihän tässä olekaan mennyt kuin vajaa kuukausi kaameassa räkäkierteessä. Huomenna sitten vihdoinkin jumppaan. Taivaallista. Taitaa tuo Mieskin olla samaa mieltä, että höyryt on päästettävä ulos! Sitä paitsi projekti "Nakinkuori à la H.Léger jouluksi kotiin" ei kohta onnistu myöskään... 

Muuten tämä viikon ensimmäinen päivä on kulunut tavallisissa merkeissä ja joka maanantai kyllä huokaan onnellisena, kun kello lähenee yhtä... Mies on töissä, isot lapset koulussa, Minisisko nukkuu päiväunia ja apulaisemme T on lähtenyt jo seuraaviin hommiin. Saan nauttia hiljaisuudesta, lounaasta ja täysin omasta ajasta lukemalla päivänlehteä/katsomalla tvkaistalta jotain kuten tänään Annika Bengtzon -leffan lopun/surffailemalla netissä. Paras hetki päivästä ehdottomasti ja erityisen ihana maanantaisin!

Ciao, ciao!

Harmauden keskellä yksi piristys!

Jacadin ikkuna houkuttaa joka kerta.

On täälläkin jo todella syksyisen näköistä, mutta...

Ei täällä vielä kovin kylmä ole, kun aamulla matkalla kouluun on jo 15 astetta.

Hakemassa lapsia pitkästä aikaa koulusta. Muuten lapset kulkevat koulubussilla kotiin. 

Tytöt synttäreillä Pikkusiskon kaverin 4v.päivillä.
Kummatkin katsovat tarkkaan, että minkä keksin seuraavaksi ottaisi.

Viikon pakollinen selfie. Posket hieman pullottaa sairastelun jälkeen... Blaah. 

Viime viikolta...

Onneksi on kamera puhelimen muodossa taskussa tai laukussa, kun liikkuu päivän askareissa. On aika kiva, että voi napata kuvia milloin vain ja siitä jää joku muisto. Viime viikolla tuli napattua kaikenlaista. 

Tämä ravintola on avautunut viikonloppuna meidän nurkille. Miehen mielestä tuonne on pakko mennä syömään... "Täytyyhän sitä tietää onko se hyvää vai ei." LOL

Harmaa on päivän väri tai ainakin siltä se viime viikolla tuntui. Onneksi yhtäkkiä alkoi paistaa ja loppuviikko olikin pelkkää aurinkoa...

Äitiä tarvitaan, kun lapset menevät koulun jälkeen uimaan. Samalla on hyvä hetki jutella muiden äitien kanssa. Lopuksi odotan pukuhuoneen ulkopuolella eväskassien kanssa. 

Ranskalainen kosmetiikkamerkki Caudalie  on itselle tuntemattomampi, mutta nyt on syytä tutustua. Milanoon on avattu Caudalie oma liike. Veera kehui merkin Beauty Elixiriä, joten ehkäpä sitä täytyy testata... 

Viisi kertaa viikossa vien lapset aamulla kouluun. Viisi kertaa viikossa seuraan mitä Pikkusisko puuhailee aamulla, vaihdan muutaman sanan opettajien kanssa, juttelen muiden äitien kanssa, hoidan asioita toimistossa ja hurautan sitten autolla pois koululta. 

 Koulussa oli gaalailta ja aula oli koristeltu lipuilla. Lasten mielestä oli parasta, että Suomen lippu oli ihan keskellä. "We are important."

Shoppailuakin tuli harrastettua - terveisiä appiukolle! - ja löydin vihdoin lapsille sopivat takit viileisiin aamuihin. Kevytuntuvatakit tuntuvat olevan kovasti muodissa myös Suomessa kuten täällä. Italiassa ne ovatkin superkäteviä, kun aamulla voi olla todella kylmä ja päivällä lämpötila nousee kuitenkin nopeasti 17-20 asteen paikkeille. Miehen kanssa kävimme keskustassa lauantaina pitkällä kävelyllä ja Banana Republic kutsui astumaan sisään. 

Sellaisia arkikuvatuksia löytyi puhelimestani!

 Ciao!

Kulttuurisunnuntai

Täytyyhän sunnuntaillekin kehittää joku konsepti. Joillain voi olla supersunnuntai tai relax sunnuntai, mutta me päätimme sen olevan hyvä päivä sivistää itseämme (ja lapsia) museokäynneillä. Sunnuntai on mahdottoman hyvä päivä tutustua ison kaupungin kulttuuriantimiin. Alunperin meidän piti lähteä Palazzo Realeen, mutta lounas venyi ja veny. Päädyimme sitten aikataulullisista syistä Castello Sforcescoon. Castello, kun sattuu olemaan meidän neighbourhood museo... Olemme aikaisemmin käyneet museossa, mutta silloin pinacoteca eli taidemuseo oli suljettu syystä tai toisesta. Nyt totesimme sen olevan auki ja vietimme vajaan tunnin ihmettelemässä taidetta. 

"Tuo on varmasti merirosvojen aarrearkku..." Mielikuvitus pääsee valloille museossa.

Museokäynnin jälkeen teimme kävelyretken, mikä päättyi leikkipuistoon. Leikkipuiston jälkeen oli aika siirtyä kotiin tekemään läksyjä, sillä sekä Isoveljellä että Pikkusiskolla on aina läksyjä maanantaiksi. Viikonlopun läksyt ovat yleensä kivoja ja luovia, joten niiden kanssa ei mene kauan aikaa. Isoveljen viikonlopun tehtävänä oli pohtia mitä kysymyksiä rakennuksista hänellä voisi vielä olla. Mennyt unit käsitteli rakennuksia ja niiden tehtäviä. Isoveljellä oli hyvin insinöörismäinen kysymys: "What machines do you need to build a building?"  Sen lisäksi koululaisilla on viikonlopuksi reading eli lukemistasoon sopiva kirja piti lukea ja analysoida. Pikkusiskon läksyt olivat matematiikkaa ja tehtävässä piti vertailla omia leluja keskenään. Mikä valitsemistasi leluista on suurin? Entä mikä on pienin? Sitten vielä piti piirtää vastaukset. Kivaa ja kehittävää tekemistä kummallakin. 

"Äiti, anna vauhtia."

Ei mitään kurahousuja tai välikausiasuja.
Villaponcho, valkoiset sukkahousut ja tummanruskeat mokkaballeriinat. Siis pienellä tytöllä. 

Puiston houkutukset.

Sunnuntai-illat sitten muuttuvat supersunnuntaiksi, sillä turbovaihde on pantava päälle. On pakattava reput, tehtävä eväät snack-tauolle, on katsottava lasten kouluvaatteet, mietittävä kauppalista aamun kauppareissua varten, laitettava pyykkikone päälle, omatkin vaatteet voisi katsoa... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Maanantaita varten on pakko olla valmis. Toivottavasti teidän maanantai alkoi tehokkaasti!

Ciao! 

gossip girls

Yhdistin tänä aamuna sujuvasti lastenhoitotehtävät ja juoruilun, sillä olimme kävelyllä ystäväni MG:n kanssa. Hän on sekä naapurimme että school run -kaveri, sillä hänen lapsensa käyvät myös kansainvälistä koulua. Sovimme, että viemme Minisiskon ulos ihanassa syyssäässä ja samalla voimme jutella viimeisimmät kuulumiset. Virallisista kouluasioista, mutta erityisesti koulujuoruista riittää aina keskusteltavaa! Ja italialaiset sekä miehet että naiset rrrrrakastavat juoruilua. Eikä ole nyt kyse mistään ikävästä pahansuopaisesta juoruamisesta vaan hyväntahtoisesta juttelusta ja kuulumisista.  Aluksi se tuntui hieman erikoiselta ja ehkä nololtakin, kun joku suhteellisen vierasihminen alkoi kertoa pitkällisesti jostain kolmannesta...  Nyt olen siihen tottunutkin ja se tuntuu jo aika normaalilta! Mieskin aina naureskelee, että tänäänkin oli taas roppakaupalla hyviä juoruja töissä. Meidän jutellessa Minisisko keräsi kastanjoita ("balls" kuten hän itse toteaa näistä) ja vaahteranlehtiä sekä ihasteli ohivilistäviä koiria. Samalla otin myös muutamia kuvia, sillä 1.5 vuotiaasta ei ole ihan niin paljon yksin valokuvia kuin isommista sisaruksista. Aina on joku innokas tulossa kuvaan mukaan. 

Minisiskoa tervehtimään tullut koira... Yksi monista.

Kastanjoita.

Syksy on tullut. 

"No niin mamma... nyt mennään."

Uusi villitys Milanossa SAUVAkävely! 

Milanon syksy näyttää ainakin tänään parhaat puolensa, kun aurinko paistaa ja vaikka aamulla oli kylmä niin lämpötila kohoa iltapäiväksi melkein 20 asteeseen. Tätä nyt toivottavasti jatkuu vielä kuukauden verran ja talvi tulee sitten marraskuun loppupuolella tai joulukuun alussa. Siihen asti kiskotaan toppaliivi aamuisin päälle ja iltapäivällä voi säästä riippuen olla ilman takkia tai trenssissä. Valitettavasti harmaina, kosteina päivinä on sitten taas todella kylmä kuten viikonloppuna, joten niitä päiviä ei kaivata. Toivon siis todella, että aurinkoisia päiviä riittää. 

Ciao!

syysfiilikset

Syysvärejä... Oranssi ja liila ne yhteen sopii.

Olen raivoissani... ja syy on se, että tämä flunssainen olotila ei oikein suostu häipymään. En ole täysin kipeä, mutta en ole oikein tervekään. Huonon olon takia olen joutunut perumaan vaikka mitä ja kuntosalillekaan ei tietenkään voi mennä. Ei tälle tietenkään mitään voi, mutta alkaa kyllä hermot pettää ja vanne kiristää päätä. Mieskin sai aamulla kuulla kunniansa oikeastaan aika turhaan eivätkä edes ystävätkään säilyneet kirpakoilta kommenteilta.

Kauliina kaulassa ja poolo päällä. Syksy on siis täällä.

To do- listalla olisi vaikka mitä juttuja kuten syksyn vaatehankintoja ja eihän niitä listalla olevia asioita saa kotoa käsin tehtyä. Lasten kouluasuista puuttuu vielä vaikka mitä osia. Tummansinisiä sukkahousuja, muutama punainen villatakki/paita kylmemmille säille, lisää valkoisia tyttömäisiä yläosia ja siistimmät hamekengät puuttuvat Pikkusiskon varusteista. Myös tummansininen villakangastakki olisi listalla ja untuvatakki, sillä kasvavan neitokaisen vaatteet ovat kutistuneet viime vuodesta. Isoveli taas kaipaa lisää valkoisia kauluksellisia, pitkähihaisiapaitoja, tummansinisen tai punaisen villaslipoverin kylmemmille säille ja tummia sukkia kouluasukoodin mukaisesti. Myös tummansinistä untuvaliiviä metsästän edelleen Isoveljelle. Itsekin kaipaan sitä nahkatakkia, mitä ei löydy mistään ja sitten uutta ohuempaa toppatakkia näihin osittain viileisiin ja lämpimiin päiviin. Saapastarkastus osoitti myös, että uudet nahkasaappatkin tarvitaan...  Myös kotiin tarvitaan uusia säilytysratkaisuja mm. Isoveljen koulupapereille. Kunhan tästä pääsen liikenteeseen huomenna niin toivottavasti Muji pelastaa meidät paperisotkuilta.

Kaksi yhden hinnalla... Ehkäpä takki löytyy Ellen suosittelemana?

Zuccaa pukkaa... Kurpitsaa saa nyt edullisesti. Kaupassa oli 90 snt per kilo.
Lapset toivovat Halloween kurpitsaa ja kurpitsakeittoa voisi taas tehdä lisää...

Onneksi sentään on pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, vaikkakin on aika kolea sää niin ehkä tämä ärsyttävä olotila tästä häipyy. Hieman kamomillateetä, lounasta ja sympatiaa uusimman Elle- lehden muodossa sohvalla niin eiköhän ala elämä osittain hymyillä. Isommat lapset ovat koulussa ja odottavat innokkaasti iltapäivän koulun jälkeistä swimming clubia sekä uinnin jälkeisiä eväitä autossa. Pienempi nukkuu päiväuniaan ja ulkoilee sitten T:n kanssa, kunhan herää. Kohta suuntaan auton nokan kohti koulua ja lähden seuraamaan uimareita.

Ciao, ciao!

venerdì

Syksyn sairaudet ovat sitten pikku hiljaa hiipineet meidänkin nurkkiin. Alkuviikosta Pikkusisko vietti pari päivää kotosalla. Keskiviikkona iski seuraavaan silmätulehdus. Tänään päätin pitää kaikki lapset kotona huomisen syntymäpäiväjuhlan takia, kun Isovelikin oli yöllä kuumeisen oloinen ja yski. Itsekin poden sitä kuuluisaa kaktusta kurkussa. Koetan noudattaa nyt sitä neuvoa, että flunssa pitäisi nitistää lepäämällä heti eikä vasta joskus myöhemmin, kun ei enää pysy pystyssä...

Syksy on alkanut muutenkin. Lehdet ovat vaihtamassa pikkuhiljaa syksyn väreihin, parveke on täynnä pihan puusta lennähtäneitä lehtiä ja ilmat ovat viilentyneet selkeästi. Erityisen kylmä meillä on sisällä! Unohdin, että viime syksynä oli sama juttu. Lämmitystä ei ole vielä taloomme kytketty päälle, joten sitä odotellessa nautimme kärsimme kosteahkosta ja kylmästä sisätiloista. Täällä on niin kosteaa, ettei edes pyyhkeet meinaa kuivua! Ulkona on selkeästi lämpimämpää ja välillä tuntuu hullulta, että sisälle tullessa pitää kiskoa kaulaliina kaulaan, villapaita päälle ja villasukat jalkaan...  Kuvitelkaa minkälaista on mennä syksyllä kesämökille! Täällä on vähän samanlainen fiilis. 

Täällä toivomme, että huomenna kaikkien olo olisi parempi. Iltapäivällä on tarkoitus juhlia Pikkusiskon ja hänen ystävänsä Vicon yhteisiä kaverisyntymäpäiviä. Lapsia on tulossa huimat 40 ja aikuisia todennäköisesti saman verran...Syntymäpäiväjuhlista huomenna lisää.

Ciao, ciao!

Keittiössä... bastoncini di pesce

Meidän lasten kuten monen muunkin lapsen lempiruoka on varmasti kalapuikot. Itse muistan, että se oli lapsuudessa tuttu juttu ja yksi lemppareista koulussakin. Meillä ei kuitenkaan - kuin harvoin ja paniikissa - käännytä kaupan pakastealtaan puoleen ja Finduksen puikot saa jää sinne muita varten. Koin suurta ahdistusta pari vuotta sitten, että lapset eivät saa nauttia kalapuikoista äidin terveysvimman takia ja päätin kokeilla onnistunko tekemään niitä itse. Itseasiassa olin todella yllättynyt, sillä kalapuikkojen teko uunissa on äärettömän helppoa ja nopeaa. Uunin kuumentuessa voi tehdä puikot valmiiksi ja kuumassa uunissa ei kestä kuin 10-15 minuuttia, että puikot ovat valmiit. Käytännössä tarvitset tuoretta kalaa, jauhoja, kananmunaa tai jugurttia ja leivänmuruja. Käytän munan sijasta useimmiten jugurttia ja leivänmurujen sekaan laitan parmesaania. Kannattaa kokeilla, sillä voin väittää näiden olevan aika paljon parempia kuin kaupasta ostettujen!

Ajatukset pyörii ainakin kerran päivässä ruoassa ja kun perheen pitää syödä niin illallisen mietintään voi käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Italialaisten kanssa on hauska keskustella ruoasta, sillä kaikilla on siitä jotain sanottavaa. Perheet syövät iltaisin yhdessä illallista - oman empiirisen tutkimuksen mukaan - lapsiperheissä arkisin seitsemän tai puoli kahdeksan maissa ja se on selkeästi se perheen yhteinen hetki. Meillä ei ole ihan näin ruusuista, sillä Mies on valitettavasti melkein joka päivä tuohon aikaan vielä töissä. Asia, mikä varmasti jää meidän mukaamme Italiasta meidän muuttaessa täältä pois on rakkaus ruokaan ja siihen, että sen laittamiseen ja syömiseen käytetään aikaa. Toinen ruokaan liittyvä asia on sesongit. Harvempi syö täällä sesongin ulkopuolelta. Järkeväähän se on, että syödään sitä mitä saa mahdollisimman tuoreena. Siitähän se hyvä makukin tulee!

Myös koulun ruokailua on hauska seurata, sillä lasten menu on aika laaja. Uuden sijainnin myötä koulun ruokaan on panostettu vieläkin enemmän. Isoimmilla lapsilla kuten Isoveljellä on valinnan mahdollisuus kahdesta eri pääruoista ja sen lisäksi tulee sitten salaatti ja jälkiruoka. Pienimmille kuten meidän Pikkusiskolle ei valintaa ole vaan nenän eteen tulee valmis lautanen. Hauskinta on seurata miten lapsille on vuoden aikana alkanut maistua italialainen ruoka enkä nyt puhu pelkästä pastasta tai pitsasta. Itseasiassa pitsa on jo hieman liian tuttu juttu eikä se houkuttele enää samalla tavalla. Tällä viikolla koulussa on tarjolla mm. keskiviikkona risotto con zucchine fresche, arrosto di tacchino alle erbe & insalata mista. Voisin itsekin mennä syömään risottoa. Sen verran herkulliselta se kuulostaa!

Buona serata!

mitä kaikkea tapahtuikaan...

Viikko meni supernopeasti ohi, kun oli kamalasti kaikkea. 

- Mies oli kolme päivää työmatkalla ja se aiheutti omat kommervenkkinsä arjen sujuvuuteen. Mutta siitäkin selvittiin as usual. 

- Aloitin jumppakauden lokakuusta, kun jäsenyyteni Virgin -ketjun salille alkoi. Ihana paikka! Siellä on kaikkea mitä ihminen voi kaivata uima-altaat, ohjattuja tunteja, jättikokoinen sali, oma dayspa, kylpyläosasto nauttimiseen, kahvila, isot hienot tilat kaiken kaikkiaan ja kiva henkilökunta... Mahtava konsepti ja ei voi muuta kuin nostaa hattua Richard Bransonille!

- Lapsilla alkoi after school swimming club, joka vaatii äidin läsnäoloa.

- Kokouksia koulussa siitä ja tästä ja tuosta. Uusi rakennus tuottaa monia haasteita...  Samalla huomasin, että iltaisin on jo pimeä.

- Olimme tapaamassa aperitivoilla Isosiskon luokan vanhempia. Spritz maistui hyvässä seurassa ja tapasimme uusia kiinnostavia ihmisiä. Verger -ravintolassa on kaikki mikä irti lähtee myynnissä. 

- Perjantaina kahvittelin ystäväni B:n kanssa, kun suunnittelimme lastemme yhteisiä syntymäpäiviä paikallisessa sisäleikkipaikassa. Odotellessa kahviseuraa inspiroiduin syyskuun MySelf-lehdestä. Sivuhuomatuksena, että Condé Nast:in studio ja vaatevarasto sijaitsevat ihan tässä meidän naapurissa. Ei siis ihme, että tässä pyörii viikottain muotikuvauksia. 

- Pienimuotoinen kriisi iski, kun eräänä aamuna huomasin aamutoimien kriittisen elementin loppuneen. Onneksi Sephora ja benefit pelastaa... Tuntuu ihan kivalta, että kriisit ovat tällä tasolla. Hyvin menee siis!

Tähän päälle kaikki arkiset jutut kuten kaupassakäymiset, leikkipuistoilut ja muut...eli tukka putkella vedettiin koko viikko. 

Ciao!

kuvia viikon varrelta

Sunnuntaina on sen verran löysä olo näin aamusmoothien ja rennon aamun jälkeen, ettei tekstiä irtoa kovin ihmeellisesti. Random kuvia viime viikolta...  Me lähdemme tästä kävelylle ja sivistämään itseämme taiteen parissa.

Ciao!

Lounas maaseudulla

Uusi viikko on taas alkanut vauhdikkaissa merkeissä, kun Isoveli sai jonkun kummallisen allergisen reaktion ja viettää nyt päivän kotona tarkkailussa. Pikkusisko ei ollut kovin tyytyväinen, että joutui kouluun yksin ja kyyneleet virtasivat, kun hyvästelin tyttösen. Valitettavasti jouduin myös perumaan oman lounastreffini italialaisen ystäväni M:n kanssa. Meidän piti käydä syömässä terassilla lounas sekä kävelyllä Brerassa Minisiskon nukkuessa päiväunia... Tämmöistä tämä äitinä olo on eli omat huvit jää aina kakkoseksi. Onneksi viikonloppu oli mukava niin pienet vastoinkäymiset ei haittaa.

Sunnuntaiaamuna pohdimme, että mitä tekisimme aurinkoisena päivänä. Päätimme hypätä autoon ja lähteä lounaalle Milanosta 30km päässä olevaan Vigevanon kaupunkiin. Kaupunkia meille suositteli Miehen työkaveri ja hänen vaimonsa, joiden kanssa olimme viime viikonloppuna syömässä. Vigevano on n. 30 km päässä Milanosta ja sinne kannatti mennä kauniin Piazza Ducalen takia. Totesimme, että eipä meille ole parempaakaan tekemistä...  Päivän ohjelmaan kuului lounas Piazzalla, kävelyä, linnan pihalla kirmaamista, lisää kävelyä, jäätelönsyöntiä ja viimeiseksi hetki leikkipuistossa lasten mieliksi. Rentouttava ja leppoisa sunnuntai, mutta kuitenkin hieman erilainen kuin muutoin... 

Ciao! 

Risotto ai funghi porcini. 

Paccheri con funghi porcini.

Kaunis aukio.

Rennosti linnanpihalla.