sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Eläimellistä menoa

Tänään paistoi vihdoin aurinko, joten heti aamulla suuntasimme auton nokan kohti Bergamoa. Bergamon ulkopuolella on iso eläintarha nimeltä Le Cornelle Parco Faunistico ja se oli ensimmäinen pysähdyskohde. Täytyy sanoa heti, että olipa onnistunut käynti! Olimme koko perhe ihan into piukeana paikasta. Se olikin sekä eläimien että ympäristön takia aika upea. Eläintarhassa on 120 uhanalaista eläintä ja tavoitteena puistolla onkin säilyttää nämä uhanalaiset eläinlajit. Hieno esimerkki on valkoinen tiikeri, joka saapui puistoon v.2004 ja elinympäristön viihtyvyyden takia tiikeri sai jo pennun heti seuraavana vuonna. Ympäristö on todella hieno ja tuntui siltä, että eläimet ovat hyvin hoidettuja viihtyisissä vehreissä alueissaan. 

Puisto on vajaa 50km päästä Milanosta ja autolla pääsee helposti paikalle. Pääsymaksutkin ovat ihan inhimilliset eli alle 3v ovat ilmaisia, aikuiset 12eur ja lapset 10eur. Pysäköinti maksoi 3eur. Käteistä kannattaa olla mukana, sillä kahviloissa ja kioskeissa ei toimi luottokortit. Eväitä voi myös toki ottaa ja piknikpöytiä oli runsaasti. Kesällä onkin varmasti kiva nauttia eväistä lämpimässä säässä.  Ehdottomasti suosittelen Bergamon ympärillä matkaaville paikkaa ja uskon, että menemme Le Cornelleen vielä toisenkin kerran... 

Ihana nukkuva virtahepo...

Upeita!

Omat suosikit.

Kurki.

Nää oli pikkasen väsyneitä... 
 
Todella outo eläin... trenssieläin? 

Todella kauniita eläimiä. Ja ne ripset! 

Gepardiveljekset. Tai ei me oikeasti tiedetty ovatko veljeksiä, mutta niin me niitä kutsuttiin...




lauantai 30. maaliskuuta 2013

Takeaway gelato



Täällä on aivan järkyttävän huono ilma... Aamulla, kun heräsimme satoi vettä ja vettä on tullut aivan kaatamalla ihan kokoajan. Voisi kuvitella, että asuisi jossain tropiikissa. Toisaalta sielläkin kyllä sade olisi sentään lyhytkestoisempaa kuin täällä. Niin ja toki olisi lämmintä.

Mitäs sitä nyt sadepäivänä voi tehdä kuin herkutella ja mikäs sen parempi ajankohta kuin pääsiäinen! Aamu alkoi lätyillä ja kahvilla sekä tietenkin jatkettiin eilen saatujen suklaamunien syömistä. Mies ja isot lapset kävivät ulkona hoitamassa muutaman kauppa-asian ja samalta reissulta toivat takeaway jätskit. Gelateria Marghera on paras paikka käydä hakemassa herkulliset gelatot. Meidän perheen lempparit ovat limone eli sitruunajäätelö, stracciatella eli suklaahippujäätelö ja fragola eli mansikkasorbetti.  Ilmojen lämmetessä Via Marghera on täynnä jäätelöstä nautiskelevia tyylikkäitä milanolaisia, mutta muina aikoina autot pysähtyvät kaupan eteen. Katu onkin usein täynnä hätävilkut päällä olevia autoja, kun autoilijat kipaisevat hakemaan herkkuja. Hyväähän italialainen jäätelö onkin. Isoveljen sanoin: "Sitku tulee lämmin niin syön gelatoa [italialaisittain äännetty tottakai] joka päivä..." Haaveensa kullakin! Voi olla, että meillä vanhemmilla on jotain sanottavaa asiaan... 

Jospa huomenna paistaisi aurinko niin pääsisimme pienelle päiväretkelle... 

Gelateria Marghera
Via Marghera 33
Milano





perjantai 29. maaliskuuta 2013

Buona pasqua

Vihdoin on täälläkin päin maailmaa päästy pääsiäisen viettoon. Pitkäperjantai on Italiassa ihan normaalityöpäivä, joten Mies on ollut töissä koko päivän. Lasten kanssa olen viettäneet lomapäiviä, sillä lapsilla alkoi keskiviikkona pääsiäisloma. Olemme ulkoilleet, nukkuneet yhdessä päiväunet, askarreltu pääsiäisjuttuja ja tietty leikkineet. Tänä aamuna sitten alkoi pääsiäinen, sillä lapset saivat korkata koulusta saadut suklaamunat ja riemu oli ylimmillään! 

Hyvää pääsiäistä kaikille... 

Pääsiäiskoristelu on toteutettu anopin ja lasten koristelemilla oksilla ja erilaisilla glittermunilla eli väriä ja väriä.

Siis äiti kato miten iso!

 Pikkasen kreisinoloinen tipu...
Mies ihmetteli taannoin Kiinassa asuessamme, että mitä me tehdään tuommoisella feikki-lintuhäkillä. 
Tökitään siihen esim. pääsiäisoksia tottakai!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Maanantain höpinät unelmakodista ja muusta...


Se olisi sitten kuulkaas taas maanantai. Arki alkoi, vaikkakin tällä viikolla vain muutamaksi päiväksi. Lapsilla alkaa pääsiäisloma jo keskiviikkona eli loppuviikko meneekin sitten pääsiäistunnelmissa. Maanantait ovat aina samanlaisia eli jääkaapin täyttämistä, pyykinpesemistä ja muuta arkipuuhaa, mitä ei viikonloppuna jaksa eikä suoraan sanoen edes huvita tehdä. Sitä paitsi viikonloppuisin on muutakin tekemistä, kun koko perhe on paikalla. 



Eilen meillä oli kiva iltapäivä, vaikka satoi taas koko päivän aamusta iltaan. Se ihana kevätilma tuli ja meni taas. Olimme käymässä tuttavaperheen luona heidän upeassa, täydellisessä kodissa. Olen jo pitkään ajatellut, että varmaan joku päivä vastaan tulee se unelmien koti minne muuttaisin vaikka heti. Tai käytännössä en suostuisi edes sieltä omaan kotiin lähtemään. Noh se sitten tuli eilen vastaan. Mahtoi pariskuntaa naurattaa, kun meikäläiseltä loksahti suu auki eteiseen astuessani. 

Koti ei varmasti ole monenkaan suomalaisen makuun, mutta se oli ihan täydellinen! Asunto oli erittäin vanhassa kerrostalossa ja ylimmässä kerroksessa sijainnut asunto oli sisältä kuin palatsi. Olohuoneessa ja ruokahuoneessa oli aivan mielettömät seinämaalaukset ja puulattiat tai  - kai sitä on pakko kutsua oikealla nimellä - parketti oli kuin koru. Pariskunta kertoi, että he olivat remontoineet maalaamalla seiniä valkoiseksi, missä ei ollut näitä upeita käsinmaalattuja seiniä ja kattoja. Lattiat oli vaihdettu keittiöön ja kylpyhuoneisiin. Muuten lattiat olivat alkuperäiset joko kukkakuvioiset parketit tai hienot kivilattiat marmorireunuksilla. Kaikista mahtavinta oli se, että vaikka kodista löytyi paljon antiikkia ja kultareunuksisia peilejä niin asunto ei ollut museomainen eikä "mummo"asunto vaan tyylikäs lapsiperheen koti, missä oli yhdistelty taitavasti modernia ja vanhaa. Huonekalut olivat kaikki valkoisia, moderneja italialaisia laadukkaita huonekaluja ja ne näyttivät mielettömän hienoilta koristeellista taustaa vasten. Koti ei kuitenkaan ollut liian sisustuslehtimäinen ja legot ja muut lelut olivat esillä kuten meillä muillakin kuolevaisilla. 

Me olimme miehen kanssa aivan ihastuneet koko kotiin ja kotona juteltiin vaikka kuinka pitkään miten uskomattoman makea koti perheellä on...  Sen lisäksi, että koti oli upea niin meillä oli todella kivaa. Lapsetkin viihtyivät hyvin perheen lasten kanssa, kun olivat tuttuja koulusta. Vauva aiheutti hieman sydämen tykytyksiä, kun hamusi kaikkea ihanaa sohvapöydältä kuten espressokuppeja ja suklaakeksejä. Mieskin taidettiin rekrytoida johonkin miesten futisporukkaan ja sain vinkkejä kampaajasta ja muusta tärkeästä sekä tietenkin kävimme läpi uusimmat juorut koulusta. 

Kotihaaveista täytyy palata takaisin maanpinnalle, sillä vauva heräsi päiväunilta ja  ruoanlaitto kutsuu... 

Buona giornata a tutti!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Sotilaita ja kukkia

Voi, kun kevään tuoksun, linnunlaulun ja auringonpaisteen saisi pullotettua... Vaikka eilen kaikki manasivat viikonlopuksi luvattua sadesäätä niin tänään kuitenkin aurinko paistoi heti aamusta alkaen. Lämpötila ei noussut ihan niin korkeaksi kuin eilen - 16 astetta!!! - niin siitä huolimatta oli lämmin ja lempeä kevätaamu. 

Me ihmettelimme hieman Arco de la Pace:n alla sotilastapahtumaa eikä meille tullut selväksi mikä tapahtuman syy oli. Eilen ja toissapäivänä oli harjoituksia ja tänään oli sitten päätapahtuma. Marssimusiikkia ja komeasti puettuja sotilasherroja... Asut oli hieman erilaiset kuin mitä Suomessa on totuttu näkemään. Isoveli totesikin yhden sotilasmiehen hatusta, että: "Tolla miehellä on pölyhuiska päässä." Siltä se kieltämättä näytti. 






Pölyhuiskamiehet

Jätimme sotilasherrat marssimaan ja lähdimme ulkoilemaan puistoon. Isoveli pelasi isänsä kanssa futista. Pikkusisko puhalsi saippuakuplia ja keräsi kukkia. Lekottelin puistonpenkillä ja yskin. Minisisko ihmetteli ohikulkijoita ja loppujen lopuksi nukahti päiväunille.


Leppoisaa viikonloppua!


Tennarit esille, sillä nyt on kevät!
Suloinen ranskalaismiehen Alfred- mäyris.
Äiti ja tytöt.
Viva il calcio!

Loputtomasti lenkkeilijöitä.







perjantai 22. maaliskuuta 2013

Let them eat cake

Aamu oli ihan superhektinen ja ehdimme kouluun just in time -menetelmällä... Onni onnettomuudessa, että liikennevalot näyttivät meille useammin vihreätä ja ruuhkaakaan ei enää ollut kovinkaan paljon. Kouluun viemisen jälkeen ajelin kaupan kautta kotiin, kun muutamia juttuja uupui. 

Kaupat ovat täynnä pääsiäisherkkuja ja ISOJA suklaamunia. Täällä ei tosiaankaan harrasteta mitään pikkuruisia munia vaan jättimäisiä suklaamunia ja suklaapupuja. Miten olisi puolen metrin korkuinen suklaapupu? Bongasin jo lapsille sopivat Kinder Gran Sorpresa -munat. (Tästä voi muuten vilkaista mainosta ja katsoa miten tajuttoman kokoiset ne ovat!) Aika iso hitti olisivat Pikkusiskolle joko Disney Princess tai Hello Kitty -versio. Isoveljelle sopisi ehdottomasti Batman... Hinta on tietenkin hieman suolaisempi kuin yhdellä pienellä suklaamunalla. 

Koska aamu oli hetkinen, flunssa on edelleen tiiviisti seuralaisena ja sen takia on väsähtänyt olotila niin päätin ottaa kotona jotain pientä herkkua piristämään päivää. Herkuksi muodostui kuppi kahvia ja pala meidän colomba di pasqua-kakkua. Italialaiset rakastavat omia leivonnaisiaan ja kun jouluna syödään panettonea niin pääsiäisenä on colomba di pasquan vuoro. Kakku on samantyyppinen kuin panettone, mutta sisältä löytyy sitruunaa ja päällä on sokeria ja manteleita. Sen lisäksi kakku on leivottu kyyhkysen muotoon, mistä tuleekin kakun nimi. Italiaksi kyyhkynen on la colomba. Pääsiäissymboliikkaa siis oikein roppakaupalla päättämään pääsiäisateria! Makuhan on tärkeintä ja täytyy sanoa, että se on superherkullista! Eikö Marie Antoinette ollutkin oikeassa kakkujen suhteen... 

Meidän kakku on jo kohta syöty, mutta voi olla että uusi löytää tiensä meidän pääsiäispöytään! 



torstai 21. maaliskuuta 2013

Viikon tähdet



Lasten koulu teettää töitä myös vanhemmilla sen perinteisen läksyjen auttamisen lisäksi, sillä koulu olettaa vanhempien olevan mukana tukemassa lasten oppimista ja osallistumassa erilaisiin koulun aktiviteetteihin. Melkein viikottain on luentoja oppimisesta tai muista asioista kuten lastenpsykiatrin pitämä luento aiheesta "Ipad ja lapset". Mm. koulun kirjasto pyörii osittain vanhempien vapaaehtoistyönä kirjastonhoitajan apuna. Hyväntekeväisyyttä harjoitetaan kokoajan ja on erilaisia projekteja, missä vanhemmat voivat olla mukana.  Vanhempia "käsketään" olemaan mukana ja pidetään huoli siitä, että kaikki ovat jollain tavalla sitoutuneita koulun pyörittämiseen. Mielestäni on kyllä ollut kiva olla osa tämmöistä puuhakasta koulua ja aivan eri tavalla tuntee sekä opettajia että muita vanhempia kuin, jos törmäisi heihin silloin tällöin. En osaa sanoa minkälainen koulu Suomessa nykyjään on vanhempien "työllistämisessä", mutta tämän suuntaista kehitystä voisi tapahtua sielläkin...



Tällä viikolla olemme olleet pariin otteeseen viettämässä aikaa koululla lasten kanssa. Eilen olimme seuraamassa 1. ja 2. luokan musiikkiesityksiä. Show meni hyvin ja Isovelikin kajautti omat vuorosanansa itsevarmasti kirkkaalla englannilla monisatapäisen yleisön edessä. Muutenkin piti nostaa hattua sekä opettajille että oppilaille, kun olivat nähneet paljon vaivaa hienon esityksen koostamiseen. Tänään sitten oli vuorossa Pikkusiskon Student of the week -päivä. Pikkusisko oli erään leikkikoulukaverinsa kanssa viikon oppilas. Käytännössä se tarkoitti sitä, että jompi kumpi vanhemmista tuli lukemaan lapsille aamulla kirjaa omalla kielellään. Sen lisäksi oli show and tell jostain asiasta mistä lapsi tykkää. Mies halusi olla lukija, sillä olin tovi sitten käynyt lukemassa Isoveljen luokalle kirjaa ja hän halusi nyt vuorostaan tehdä osansa.  Mies luki suomeksi ja käänsi heti perään englanniksi aivan ihanan Onni -kirjan. Onni -kirjat ovat olleet meillä todella suosittuja ja Pikkusiskosta oli kivaa lukea kirjaa leikkikoulukavereiden kanssa.



Vaikka oma olo oli vielä tänäänkin aika flunssainen ja hieman nuutunut niin lapset - sekä omat että lasten koulukaverit - piristivät kumpaakin. Oli hienoa ajaa huristella tänäkin aamuna pois koulusta kotia kohti, kun tiesi lapsilla olevan koulussa kivaa ja positiivistä tekemistä. 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

A, B, C...

Kiitos Apple!


Kai se on pakko myöntää, että influenssa A tuli käymään...  Viimeiset vieraat lähtivät viime viikolla sairaina kotiin ja Suomessa saivat diagnoosiksi influenssa A:n, joten oletan tämän A:n olevan nyt meidänkin sairastelun syyn. Isoveljelle nousi kova kuume yön aikana ja sairastuneiden määrä lisääntyi yhdellä. Mies lähti räntäsateessa- juu täällä on kylmä ja sataa lunta  - ainoana terveenä töihin. Hänhän jo sairasti helpon taudin viime viikolla. Räkäisiä ja hieman kärttyisiä ovat Pikkusisko ja Minisisko, jotka leikkivät ihanan pelastavan enkelin T:n kanssa. Kyllä on HELPPO sairastaa, kun T leikittää tyttöjä ja voin lepäillä sängyssä Bad Piggiesien huumaavassa maailmassa olevan Isoveljen kanssa... 

Yön aikana tulla tupsahti lunta... Mä luulin, että täällä piti olla kevät!


 Päivän ohjelmassa on siis lepäilyä ja lepäilyä ja lepäilyä... T ei ole meidän apuna ihan koko päivää ja sanoinkin Miehelle, ettei saa viettää koko yötä töissä. Ja jos koen, etten jaksa hoitaa koko poppoota niin Mies hälytetään nopeasti kotiin. Nyt kuitenkin särkylääkettä, lepoa ja nesteitä lepäilyn lisäksi. 

 Isoveljen unikaveritkin sairastaa.
Survival kit.

Niin ja iso kiitos kuuluu koti-Suomeen ihanalle lääkäritädilleni, jolta olen saanut monta tarpeellista neuvoa etänä tänne Milanoon! Ei ole aina helppo sairastaa Suomessa, mutta ulkomailla sairastelu tuntuu vieläkin yksinäisemmältä ilman sitä tuiki tärkeää tukiverkostoa. 

Parempia vointeja kaikille kohtalotovereille!





sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Korkkarit jalassa...

Ulkona sataa, joten ihan hyvä päivä sairastaa...

Noh siis olisin mielelläni korkkarit jalassa vaikkapa lounaalla kuin nämä ihmeelliset sukkatossut jalassa hämärässä makkarissa... Pää on täynnä räkää, keuhkoparat kärsivät yskimisestä ja muutenkin on täysin hönttiolo eli suomeksi sanottuna sairastelu ei ole vielä ohi. Me olemme vain tyttöjen kesken kotona, kun perheen miehet lähtivät elektroniikkaostoksille. Kuulostaa juuri sellaiselta aktiviteetiltä mistä kaksi miestä - yksi isompi ja yksi pienempi - tykkäävät. Reissulta meille on tulossa futiskanava, sillä Mies on nyt vihdoin tehnyt päätöksen futiskanavan hankkimisesta. Kuka sitä nyt voi Italiassa asua eikä katsoa edes Serie A:n pelejä milloin vain... Isosisko ja Minisisko ovat päiväunilla, joten on aikaa pötkötellä sängyssä. Lueskelen uudehkoja naistenlehtiä, kun viimeisimmät vieraat jättivät joitain lehtiä meille ja komisario Frostkin taitaa tulla pitämään meikäläiselle seuraa. 


Hanno una bella domenica!!!


Aikuisten tarrasukat. Näissä nimittäin on oikeasti pohjassa tarrat...Kiitos vaan äidille! ;-) 

Sängyssä teetä, sympatiaa Frostilta ja pari banaanisuklaata. Tankkaushan on myös sairaana tärkeää...

Uudehkot Suomi-juorut... 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Bedroom dreams

Makuuhuoneen värit hieman tympivät... 

Tässä sitä on aikaa miettiä ja pohdiskella makuuhuoneen uudistusta. Flunssa iski ja nyt olen ihan letkuna sängyssä. Onneksi viihdykkeenä toimivat Selviytyjät Suomi - tykkään tosi paljon -  ja makuuhuonetta koskevat mietteet... Mies kokkailee meille lounasta. En vielä tiedä, että mitä. Todennäköisesti jotain herkullista! Kaikki lapset ovat päiväunilla, sillä kaikki ovat kamalan räkäisiä ja väsyneitä.

Makuuhuoneen suhteen en tiedä mitä oikein tekisin. Päätyseinä on ruskea ja sitä ei voi vaihtaa, kun vuokralla asumme. Yöpöydät olisi kiva uusia johonkin uuteen ja lapset voisivat ottaa nykyiset yöpöytämme käyttöön. Myös jotain väriä olisi kiva tuoda uusien tyynyjen muodossa tai sitten vaihtoehtoisesti jotain geometristä mustaa ja valkoista ryhdistämään latteaa, tylsää kahvinsävyä. Lattialla on hääpäivälahjaksi saatu itämainen silkkimatto ja kun se sopii tähän huoneen kokoon sekä on harmiton värimaailmaltaan niin en viitsi sitä vaihtaa. Noh katsotaan mihin päädymme... ja missä aikataulussa. Kun ensin pitää saada tilaa sekä päivänasulle oma naulakko tai muu ja se tila vaatii Minisiskon siirtämistä tuonne naapurihuoneeseen. Sitä ennne pitää miettiä miten tyttöjen huone järjestellään...

Taitaa olla parempi nyt ummistaa silmät ja ottaa pienet nokoset ennen lounasta. Hyvää viikonloppua aurinkoisesta Milanosta!


.. 

torstai 14. maaliskuuta 2013

Perfect 10

Vai sanoisinko, että täydellinen 11... Meidän vauva on sitten 11 kuukautta. Tuntuu kyllä todella haikealta ajatella, että kohta meillä ei virallisin termein enää asu vauva vaan taapero. Taapero, leikki-ikäinen ja ekaluokkalainen (tai Suomen mittapuun mukaan eskarilainen). Vuosi sitten odottelimme vauvaa, suunnittelimme muuttoa tänne, pohdimme kouluvalintoja, jännitimme onko Mies täällä vai Suomessa vai missä vauvan syntyessä. Vuosi myöhemmin istun tulevan tyttöjen huoneen pienellä jakkaralla ja ihmettelen Minisiskon konttaustouhuja. Kunhan raaskin niin Minisisko muuttaa meidän makuuhuoneesta Isosiskon kanssa nukkumaan. Sitten pääsenkin järjestämään makuuhuoneen taas aikuisten mieleiseksi. 

Täydellinen päivä on ollut muutenkin, sillä aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja olin aamulla tekemässä omaa osuuttani ekaluokkalaisen äitinä eli lukemassa kirjaa koko pojan luokalle aamulla. Lapset ovat kyllä aika hassuja! Isoveli taas meinasi haljeta ylpeydestä, kun äiti oli lukemassa. Mieskin on jopa vaihteeksi kotona. Kylläkin sairastaa ja tekee töitä, mutta ainakaan ei ole reissussa kuten alunperin piti. 

Tämmöinen vähän tylsä postaus tähän väliin, mutta ehkäpä jotain muuta juttua tulevina päivinä!

Buona giornata!


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Busy, busy...


Huh... vierähtipä monta päivää ilman postausta! Elämä tuli ja vei kaiken aikani. On ollut vieraita, yksin olemista lasten kanssa miehen reissatessa, pieni tapaturma, opiskelujuttuja, Isoveljen läksyjä, jumppaa Tracyn johdolla, väsymystä Minisiskon tehdessä hammasta, onnellinen olo erään ihanan tapahtuman johdosta. Juuri tällä hetkellä mietin, että herrasmiesmäisyys ei ole kuollut (terveisiä vaan Miehen kohteliaille ystäville!). Kaikkea nyt mitä elämään kuuluu on ollut agendalla viime päivät. 

Nyt tosiaan istun hengähtämässä ruokapöydän ääressä, ikkunat ovat auki ja ulkoa kuuluu linnunlaulua.  Täällä on taas ihan mielettömän ihana keväinen sää! 16 astetta ts. untuvaliivissä oli ehdottomasti aivan liian kuuma, mutta milanottaret ovat uskollisesti Monclerin toppatakeissaan ja lyhyissä minkkiturkeissaan. Eihän nyt vielä MAALISKUUSSA voi ottaa kevättamineita esille...  Tuoksuukin jo ihan keväälle. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja aurinkolasit ovat ehdottoman pakolliset.  Vauva ottaa päivän viimeisiä lyhyitä päiväuniaan ja lapset puuhailevat tässä vieressä. Pikkusisko laulaa vuorotellen Jingle Bellsiä ja Old McDonald had a farm -laulua sekä piirtää naamoja. Isoveli sai luvan pelata hetkeksi iPadillä Bad piggies-peliä. Pyykkikone pyörittää viimeisetkin vieraslakanat ja vierashuone ammottaa nyt taas tyhjyyttä. Seuraavan kerran, kun vieraita saapuu niin onkin jo huhtikuu! 


Kuvat ovat naistenpäivältä.







torstai 7. maaliskuuta 2013

Black and blue


Tämän päivän olisin voinut skipata aivan täysin. Päivän kohokohtiin kuuluu mm. herätys klo 5, 3-vuotiaan lukemattomat itkupotkuraivarit, vauvan huonovointisuus, kotona luuhustaminen silmät ristissä, melkein peruutus parkkitutkista ja -kamerasta huolimatta pysäköityyn autoon ja loputon sade. Kumpparit ovat olleet taas päivän tärkein juttu sateenvarjoa unohtamatta.

Huomenna uusi ja parempi päivä? Toivottavasti...






keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vuodelta 1999

Eräs ihana juttu Italiassa on ravintolat ja se, että on paljon hyviä perheravintoloita. Niissä on ihan erilainen tunnelma kuin fiinimmissä ja ns. sisustetuissa trendikkäissä paikoissa. Torinossa ollessamme kävimme  Al Gufo Bianco   nimisessä perheravintolassa ja meillä oli tosi kivaa! Ruoka oli aivan pökerryttävän hyvää ja selkeästi rakkaudella tehty. Henkilökunta ts. ravintolaa pyörittävä perhe oli todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Ravintolan asiakkaita oli hauska seurata siinä oman illallisen yhteydessä. Satuimme saamaan pöydän aikalailla salin keskeltä ja pystyimme seuraamaan kiinnostuneena muutamaa seuruetta. Vanhaa avioparia, jotka olivat syömässä ihan vain kahdestaan. Perheillallista, missä oli kolme lasta, vanhemmat ja kummatkin isovanhemmat. Isoa iloista seuruetta, missä ikähaarukka oli 35v-75v. väliltä. Kaikki olivat sulassa sovussa, söivät ja joivat, nauroivat  ja nauttivat herkullisesta ruoasta. 

Tämä postaus tuli itseasiassa vähän mutkan kautta mieleen, kun luin Hues of Black -blogin Hekun tuoreesta ostoksesta eli nahkahameesta. Oma nahkahame on vuodelta 1999 ja se maksoi silloin järkyttävät 500mk. Se oli opiskelijalla ihan järkyttävä summa, mutta jostain syystä musta nahkahame kutsui Benettonin rekistä... Hame on edelleenkin täysin kuin uusi ja pääsi viimeksi Torinossa ylleni. Muistin tosiaan yhtäkkiä, että olinkin ottanut pari todella säälittävää asukuvaa ravintolan vessasa. Noh nyt tulee säälittävät kuvat, mutta paikka oli ihana ja jos Torinoon olette menossa niin voin suositella!