Ilta ystävien kanssa

Viikonloppu on ollut kiireinen, sillä on ollut kahdet lasten syntymäpäiväjuhlat, tietenkin isänpäivä ja eilen illalla olimme ystävien luona illallisella yömyöhään. Hauskaa, että tekemistä riittää vaikka juuri nyt on hieman nuutunut olotila. Onneksi on vielä muutama tunti ennenkuin alkaa iltatohinat ja valmistautuminen arkiviikkoon. Mies menikin päiväunille, Isoveli on parhaan ystävänsä syntymäpäivillä, Pikkusisko katsoo Richard Scarryn Touhulaa ja pienin leikkii lattialla muumeilla. Aika rento isänpäiväfiilis tällä hetkellä päällä... 

Miten nämä rappukäytävätkin ovat niin upeita!!!

Eilinen ilta oli kyllä superhauska. Ystävämme asuvat aikalailla meidän naapurissa ja kummankin lapset ovat samassa koulussa. Lähdimme kuitenkin kyläilemään vain kahden lapsen taktiikalla, sillä ystäviemme kodissa on hieman liikaa kauniita esineitä ja pienintä olisi alkanut jo muutenkin nukuttaa. Ts. hän olisi muuttunut suloisesta taaperosta rääkyväksi ja selkäkaarella huutavaksi yliväsyneeksi lapseksi. Minisisko jäi iloisesti vilkuttaen iltatoimiin lastenhoitajamme T:n kanssa ja kaksi vanhinta tuli mukaan kavereidensa kanssa leikkimään. Kun me myöhemmin illalla palasimme kotiin kuulimmekin, että tyttö oli aika aikaisin mennyt nukkumaan ja seuraavan kerran hänestä kuuluikin piipahdus tänä aamuna.

Lelut sulassa sovussa kaiken kauniin keskellä. 

Nam! Aperitivohetki.

Viihdytään yhdessää.

Seurustellessa ehti hyvin ihailla O:n ja M:n kotia ja se on niin upea, että huh! Kauniit vanhat maalaukset seinissä, modernia & antiikkia ja silti rentoa. Lasten lelut olivat sulassa sovussa tyylikkään sisustuksen lomassa. Italialaiset osaavat kyllä sisustamisen JA ruoanlaiton. Olihan toki ruokakin herkullista. Tietenkin! O oli yhteistyössä heidän apulaisensa kanssa kokkaillut ja saimme nauttia upeasta ruoasta. Yksinkertaista ja herkullista italialaista. Me kannoimme kortemme kekoon tuomalla jälkiruokaa. Leivoin pikaisesti ennen lähtöämme porkkana-kesäkurpitsakakun ja se oli selkeästi onnistunut, kun sekä aikuiset että lapset söivät sitä mielellään. Hieman kyllä jännitti, että mitä italialaiset sanovat mausta... 

Porkkana-kesäkurpitsakakku kuorrutteella. Jos ihmettelette outoa vihreää väriä niin alunperin tuossa luki "Ciao!", mutta sitten teksti alkoi levitä ja paniikkiratkaisuna koetin tehdä tekstistä "marmorointia". Noh se ei onnistunut ja sitten piti levittää vihreä väri joka paikkaan. Mies ja Isoveli tokaisivat kuin yhdestä suusta, että:  "Nyt se näyttää hammastahnalta..." Sen seurauksena päälle sattui vielä marenki. Maku kuitenkin oli hyvä, jos ulkonäkö oli vähän sinnepäin....

Toivottavasti teillä on ollut mukava isänpäivä. Italiassa ei tänään isänpäivää vietetty, joten täällä on ollut ihan normaali sunnuntaipäivä. 

Ciao, ciao!

terassikelit

Ravintola ulkopuolelta! 

Taas on sitten maanantai! Täällä tämä päivä kuten myös muutama muukin päivä on vierähtänyt flunssaa potiessa. (Ehdottomasti tässä kohtaa saa sanoa, että TAAS. Muu perhe on tältä kierteeltä säästynyt..) Nyt sitten taas nappaillaan uusia antibiootteja ja ehkä tämä tästä... Ikäväähän tämä sairastelukierre on ja eniten harmittaa se kuntosalikortti, mikä kuumottaa tuolla jumppakassissa ja ystävät, joiden kanssa piti yhdessä treenata. Treenausta ei kuitenkaan voi harkitakaan ennenkuin on parantunut, joten pakko vain odottaa ja toivoa parantumista tämän viikon aikana.

Terassilla lokakuun lopussa! Wuup, wuup!

Lasten syysloma päättyi myös uuden viikon alkaessa. Tänään he lähtivät Miehen kanssa reput heiluen kouluun ja kuulemma oli ollut hauska päivä. Itse jäin kotiin koomailemaan nenäliinojen pariin ja passitin Minisiskon ulkoilemaan T:n kanssa. Lomalla oli tietenkin lasten mielestä superkivaa, kun isovanhemmat olivat täällä ja kun ilmatkin vielä suosivat lomailijoita niin ei voinut juurikaan valittaa. Täällä oli tosiaan ihanat terassikelit eikä voinut uskoa, että on lokakuun loppu/marraskuu. Lapset kuljeskelivat pelkässä neuleessa, mutta itse pakotin itselleni sen trenssin päälle flunssan takia. Vaikka viime viikolla oli todella lämpimiä päiviä ja olinkin aivan läkähtyä trenssi+t-paita -yhdistelmässä, kun lämpötila kipusi yli 20 asteen auringonpaistaessa. 

Hampurilaisannos. Herkkua!

Koska säät olivat hyvät niin nautimme lomalla mukavista keleistä terassilla ja söimme lounaan eräänä päivänä baobab organic burger -nimisen ravintolan terassilla. Tuntui hieman epätodelliselta istuskella lokakuun viimeisenä päivänä ulkona eikä edes ollut kylmä! Burgerit maistuivat hyvälle ja totesimme, että saimme varteenotettavan "pikaruoka"vaihtoehdon. Sämpylät olivat herkullisia ja luomuliha maistui raikkaalle. . Lapset viihdyttivät itseään piirtämällä ja nuorin veteli sikeitä vaunuissa. Ravintolan terassi olikin ihanteellinen paikka people watchingille. Valitettavasti en kameraa jaksanut kaivella rattaiden alta vaan nautin tyylikkäiden ihmisten ohimarssista ihan vain omin silmin. (Biker bootsit, Burberryn trenssit, isot aurinkolasit, Celinet/Chanelit ja leopardilenkkarit ovat in...)  

baobab organic burger

Corso Garibaldi 12

Ciao!  

Viimeinen kuva kotimatkalla. Aurinko paistoi!

Ladies who lunch @Nobu on a Thursday...

Hetkittäin on erittäin hauska leikkiä kunnon kotirouvaa ja lounastaa pitkään ystävien kanssa hyvässä aivan super-upeassa ravintolassa. Viikko sitten torstaina olin neljän muun tutun äidin kanssa lounastamassa Nobussa. Japanilaisen ystäväni A:n mies Taka on ravintolassa pääsushikokkina ja A oli useasti luvannut viedä meidät sinne lounaalle. Vihdoin saimme ajan sopimaan ja mikäs sen parempi aika kuin keskellä päivää lasten ollessa koulussa. Saimme mielettömän juhlavan ja hienostuneen kohtelun ravintolassa, kun A:n mies teki meille erikoisen ihanan lounaan. Ensin kuitenkin erittäin kohteliaasti japanilaiseen tapaan Maestro Taka tiedusteli haluavatko rouvat menun vai luottavatko rouvat hänen taitoihinsa... 

Jos jollekin ei ole tullut selväksi, että rrrrrakastan japanilaista ruokaa. Ei pelkästään sushia vaan kaikkea japanilaista ruokaa ja olin aivan haltioissani annoksista. Maut olivat upeat, herkät ja juuri vain niin mahtavat kuin voi vain olettaa. A sanoi, että heidän tyttärensä on täysin pilattu herkullisella ruoalla ja reppana luulee, että kaikkien kotona tehdään vastaavanlaista ruokaa arkisin. Vieressäni istuikin toinen japanilainen ystäväni S ja hän oli myös yhtä haltioissaan ruoista kuin me muut. S naureskelikin, että hän ei kyllä ihan samaan pysty kotona! 

Meillä oli mukavan leppoisa iltapäivä ja aika lensi kuin siivillä jutellessa ja syödessä hyvin. Yhtäkkiä nimittäin huomasimme, että olikin aika lähteä hakemaan lapsia bussipysäkiltä. Koulupäivä oli lopussa. Meitä nauratti, että emme muuta saaneetkaan aikaiseksi tuona päivänä! Sovimme, että menemme syömään vielä toisenkin kerran tulevan kouluvuoden aikana Maestron luomuksia ja seuraavaksi hieman isommalla porukalla.

Nämä erikoiset hetket ovatkin ulkomailla asumisen suola. Erikoisia ihmisiä ja erikoisia tilanteita arjen keskellä. Vaikka on paljon tylsiä ja ikäviäkin hetkiä kotimaasta poissaollessa niin nämä ovat ehdottomasti niitä huippuhetkiä, mitä on mukava muistella sieltä kiikkutuolista. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Ciao!

Sometimes life is perfect...

Ei voi melkein uskoa minkälainen sää täällä on! Täällä on ihan kesä. Aurinko paistoi koko päivän siniseltä taivaalta ja oli vajaa 20 astetta. Muutamat olivat uskaltautuneet shortseissa liikenteeseen ja ulkona pärjäsi sopivasti pitkähihaisella. Tästä huolimattaa olen tainnut jo pikkuhiljaa sopeutua siihen miten paikalliset pukeutuvat lokakuussa, kun eilen lähdin kauppaan kevytuntuvatakissa... Auton mittari näytti +21.5. Ja nyt pysyi villajakku tiukasti päällä. En siis katso lämpötilaa vain kalenteria. 

Isovanhemmat (ts. appivanhempani) saapuivat tänne perjantaina. Tänään vietimme ensin rentouttavan aamupäivän kotosalla hyvän aamiaisen parissa koko porukalla. Mummo ja Isoveli paistoivat ison kasan lättyjä ja ne maistuivatkin kaikille kahvin kera. Lounaaksi kävelimme meidän lempilounasravintolaan eli japanilaiseen Sushitecaan. Tästä ravintolasta olikin juttua jo jokin aika sitten. Appivanhemmat tykkäävät myös sushista, joten valinta lounaspaikaksi oli helppo. Lounaan jälkeen nautimme aurinkoisesta säästä ja teimme kävelyretken Breraan. Siellä on hauska harrastaa people watchingia eikä kävelykadulla haittaa Milanon normaali hektinen liikenne. Lasten kohokohta oli tietenkin jälkiruokajäätelöt ja mikäs jäätelö on syödessä, kun on kesäinen olotila! Me poikkesimme muutamissa design liikkeissä, sillä kotona olisi paikka uudelle valaisimelle, taululle ja muutamalle I wish&I dream about- huonekalulle. Brerasta löytyy muutama vanhoja design klassikoita myyviä liikkeitä, mutta hinnat ovat myös aikamoiset. Mutta toisaalta olisihan se 70-luvun Barcelona -tuoli aika upea... 

Herkuttelu päivä on päättymässä myöskin herkullisissa merkeissä, sillä kotiapulaisemme T kokkailee ahkerasti keittiössä kevätrullia. Tällä hetkellä ei voi kamalasti valittaa omasta olotilasta, sillä lasissa on drinksujen klassikko eli GinTonic, lapset leikkivät Mummon kanssa, keittiössä häärää pätevä kokki...  Perfetto!

Buona sera!

Terveellistä ja hyvää.... Leväsalaatti.

Minne ne sushit meni...? Nam!

Brerassa näkee vain tyylikkäitä ihmisiä. 

Valaisinpohdintaa.

Sienisato parhaimmillaan.

Syyskukkia.

Taidetta liikkeissä.

We love sushi & mietteitä syömisestä ravintolassa

Viikko on taas vierähtänyt niin, että hujahti... En meinaa arkipäivisin keksiä mitään ihmeellistä kirjoitettavaa, kun ainakin viime viikolla päivät sujuivat samoissa merkeissä. Kouluunviemistä, kokouksia koululla, ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, puistoilua ja oleilua Minisiskon kanssa, hieman urheilua, läksyjen tekemistä sekä Isoveljen että Pikkusiskon kanssa jne. Mutta nyt en viitsi pohdiskella mennyttä viikkoa vaan keskittyä lauantaihin. Tänään halusimme käydä lounaalla Sushitecassa, missä kävimme kaksi viikkoa sitten syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Sushi (ja japanilainen ruoka) on yksi meidän lempiruokia ja päätimme herkutellä näin lauantain kunniaksi. Kävelimme ensin ravintolaan, nautimme lounasta ja sitten palasimme erittäin pitkän kävelylenkin kautta takaisin kotiin. 

Leväsalaatti. Herkullista ja terveellistä.

Isoveli taiteilee.

Päivän korut.

Lounas sushilautanen.

Pikkusiskon piirtämä muotokuva isästään. Hieman huolestuttaa tuo keltaisuus.... ;)

Monet ovat kyselleet, että miten me käymme niin usein ravintoloissa syömässä lasten kanssa. Syitä on monia. Ensisijaisesti ravintolassa syöminen on ennen kaikkea kivaa ja on ihanaa syödä jonkun muun tekemää ruokaa. Toiseksi sitä kautta tutustumme helposti johonkin uuteen Milanon naapurustoon ja meillä on joku kohde, minne kävellä. Kolmanneksi täällä Italiassa ja Milanossa ravintolassa syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa - myös lauantaina lounaalla -, joten on paljon helpompi lähteä koko perheen voimin syömään. Myös ravintolavalikoima on huima kuten myös hintahaarukka. Tietenkin haluamme myös, että lapset oppivat käyttäytymään ravintolassa ja pikkuhiljaa oppivat maistelemaan uusia makua. Välillä onnistumme loistavasti ja välillä epäonnistumme täydellisesti lasten kanssa ravintolassa. Ilman viihdykkeitä emme liiku, kun lapsemme ovat vielä suhteellisen pieniä. Meillä on aina pienet lelut mukana ja tuikitärkeät piirustusvälineet. Ipadia emme ota mukaan, kun se useimmiten aiheuttaa vain riitaa lasten kesken. Toiseksi iPad vetää lapset täysin omaan maailmansa eikä heihin juuri saa pelaamisen tai leikkimisen lomassa enää mitään yhteyttä. Piirtämisessä taas saamme aikaiseksi keskustelua mm. mitä voisi piirtää ja mitä he juuri sillä hetkellä piirtävät. Se rauhoittaa tilanteen mukavasti. Jos kuitenkin kaikki on menossa pieleen (esim. ruoka ei vain tule ja lapsilla on kamala nälkä) voi puhelimen avulla pelata muutamia pelejä tai katsoa muutamia ladattuja lyhyitä lastenohjelmia. Lapset käyttäytyvät yleisesti todella hyvin ravintolassa, mutta välillä otamme kolme askelta taaksepäin ja seuraavalla kerralla taas yhden eteenpäin... 

Kuvausta "koti"piazzalla. 

Meidän aasialaisvaikutteinen ilta jatkuu, kun kotiapulaisemme T tekee meille coconut & prawn currya illalliseksi. Muuten ei tehdä kuin löhötään ja katsotaan joku kiva leffa. Ensi viikonloppuna on tiedossa enemmän äksöniä... 

Buona serata! 

Lounas maaseudulla

Uusi viikko on taas alkanut vauhdikkaissa merkeissä, kun Isoveli sai jonkun kummallisen allergisen reaktion ja viettää nyt päivän kotona tarkkailussa. Pikkusisko ei ollut kovin tyytyväinen, että joutui kouluun yksin ja kyyneleet virtasivat, kun hyvästelin tyttösen. Valitettavasti jouduin myös perumaan oman lounastreffini italialaisen ystäväni M:n kanssa. Meidän piti käydä syömässä terassilla lounas sekä kävelyllä Brerassa Minisiskon nukkuessa päiväunia... Tämmöistä tämä äitinä olo on eli omat huvit jää aina kakkoseksi. Onneksi viikonloppu oli mukava niin pienet vastoinkäymiset ei haittaa.

Sunnuntaiaamuna pohdimme, että mitä tekisimme aurinkoisena päivänä. Päätimme hypätä autoon ja lähteä lounaalle Milanosta 30km päässä olevaan Vigevanon kaupunkiin. Kaupunkia meille suositteli Miehen työkaveri ja hänen vaimonsa, joiden kanssa olimme viime viikonloppuna syömässä. Vigevano on n. 30 km päässä Milanosta ja sinne kannatti mennä kauniin Piazza Ducalen takia. Totesimme, että eipä meille ole parempaakaan tekemistä...  Päivän ohjelmaan kuului lounas Piazzalla, kävelyä, linnan pihalla kirmaamista, lisää kävelyä, jäätelönsyöntiä ja viimeiseksi hetki leikkipuistossa lasten mieliksi. Rentouttava ja leppoisa sunnuntai, mutta kuitenkin hieman erilainen kuin muutoin... 

Ciao! 

Risotto ai funghi porcini. 

Paccheri con funghi porcini.

Kaunis aukio.

Rennosti linnanpihalla.

prinsessa ja perjantai

Neljä palloa neljävuotiaalle.

Ihanaa, että on perjantai! Takana on selkeästi kaikille rankka viikko, kun koetamme totutella koulurytmiin ja kaikenlaiseen uuteen. Isoveljelle tuskaa aiheuttavat läksyt ja se, että niitä on nyt sitten viisi kertaa viikossa. Jostain syystä se kynä ei meinaa kirjoitella niitä kirjaimia kuten herra toivoo vaan välillä kirjaimet menevät sinne tänne vinksin vonksin... Viime vuonna ensimmäisellä luokalla oli ainoastaan kerran viikossa läksyjä ja nyt onkin enemmän. Muutenkin 2nd grade on selkeästi jo ihan oikeata koulua, kun opettajan assistentti on paikalla vain osa-aikaisesti ja Mrs.P on muuten lasten kanssa yksin.  Lapsilta vaaditaan tänä vuonna jo paljon enemän koulukypsyyttä. Onneksi myös muiden lapsilla on ollut totuttautumisvaikeuksia ja kuten Mrs.P kirjoitti viestiinsä: "Give it time." Myös meidän reippaalla Isosiskolla on ollut hyvin paljon käynnistysvaikeuksia ja hän selkeästi haikailee vanhojen opettajien perään. Juttelinkin tänä aamuna kummankin opettajan kanssa ja he sanoivat sen aina olevan samanlaista näin transition-luokan alussa. Täällä tosiaan meidän juuri neljä vuotta täyttänyt tyttö on esikoulussa eikä tosiaan enää missään päiväkodissa. Läksyjäkin tulee, mutta vasta joulun jälkeen... En tiedä minkälainen kaaos siitä koituu, kun kummatkin lapset pitää saada tekemään läksyjä. Huoh!

Viikon paras juttu on kuitenkin ollut keskimmäisen syntymäpäivä. Juhlimme prinsessateemaisesti kotona työ- ja koulupäivän jälkeen. Lokakuussa Pikkusisko juhlii syntymäpäiviään luokkakaverinsa V:n kanssa paikallisessa sisäleikkipaikassa. Nyt oli aika juhlia vain perheen kesken. Tietenkin olisi ollut ihanaa viettää nyt viikonloppuna mummien ja kummien kanssa syntymäpäiväjuhlia, mutta tämä on se kääntöpuoli ulkomailla asumisessa... Juhlimme sitten joskus (ja isosti), kun taas Suomessa asumme. 

Prinsessalle jalokivin koristeltu kermaunelma... 

Prinsessat juo aina kristallilasista. Ja pillillä.

Prinsessa ja prinssi kohtasivat vihdoinkin...

Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja rentouttavaa perjantai-iltaa. Meillä on illalla meidän joka perjantainen aperitivo, jolloin keräännymme koko perhe yhteen juttelemaan viikosta ja syömään jotain pientä ja herkullista. 

Buona serata!

Dinner @Sushiteca & new hair

Täällä on ensimmäinen sateinen päivä, joten voisi melkein sanoa olevan syksyistä. Lämpötila on kuitenkin yli 20 astetta eli ei ehkä vielä suomalaisittain syksy. Meidän piti tänään lähteä patikointiretkelle vuorille, mutta sunnuntai yhdistettynä sateeseen ja eilisen dinnerin jälkeiseen hieman väsyneeseen olotilaan muutti suunnitelmat. Olemme leikkineet lasten kanssa pizzaravintolaa, pötköttäneet sängyssä riehumassa koko perheen voimin ja puuhailleet sunnuntaijuttuja. Nyt koti hiljeni hetkeksi, kun Minisisko patistettiin päiväunille ja Mies lähti isojen lasten kanssa ostamaan leipomistarvikkeita. Mitäs sen parempaa puuhaa kuin leipoa sadepäivänä!

Ihanaa!

Milanossa ei ole kovinkaan montaa hyvää japanilaista ravintolaa ja oli mukava tehdä tuttavuutta uuden japanilaisen kanssa eilen illalla. Olimme Miehen kollegan D:n ja hänen vaimonsa S:n kanssa syömässä Sushiteca -nimisessä ravintolassa. Hieman meitä kaikkia jännitti, että miten ilta sujuu. Oma italiankielentaito ei ole kummoinen eikä kollegan rouva taas ollut kovin luottavainen omiin englannintaitoihinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kollegan rouva S puhui italiaa ja englantia sekaisin, joten ymmärsimme kaikki toisiamme hyvin. Miehen kollega D puhui taas loistavaa englantia ja oli hauska seuramies, joten ilta oli varsin onnistunut. Sekin kertoo illan hyvästä fiiliksestä ja ruoan herkullisuudesta, kun en muistanut ottaa kuvan kuvaa ennenkuin vasta ihan lopussa...  Parempi näinpäin! Söimme alkuun japanilaiset salaatit ja miso-keitot. Harmittelin, etten tajunnut tilata rouva S:n leväsalaattia-  insalata alghe. Se oli nimittäin superherkullinen. Pääruoaksi söimme tietenkin sushia. Oli kyllä hyvää! Ilta oli sen verran hauska, että sovimme tapaavamme pian uudestaan ja tällä kertaa italialaisessa ravintolassa. 

Sushiteca O-ma.ca.sé

Via San Fermo 1

Hello new hair... 
Hieman huono rakeinen kuva. Jos on hätähousu niin ei muka ehdi tarkentaa!

Niin ja kuten kuvasta näkyy pätkäisin tässä taannoin hiukset polkaksi. Ihan kivat - eikö? Nyt taidan jättää bloggailut tähän ja palata perheen pariin avustamaan Miestä ja lapsia leipomisessa. 

Buona giornata!

brunssi...

Ei tästä meinaa tulla yhtään mitään! Nyt on jo keskiviikko ja lapset posottavat unta tyytyväisenä kymmeneen asti, vaikka illalla on menty nukkumaan ennen yhdeksää. Olen tietenkin tyytyväinen, että unta riittää lapsilla ja nukkuvat lomalla kertyneet univelkansa pois. Monesta paikasta saa jatkuvasti lukea, että lapset nukkuvat nykyisin liian vähän ja nukkuminen on kuitenkin tärkeä osa kasvamista. Toisaalta en viitsi kamalasti valittaa, kun itsekin saan mukavasti nukkua ja jotenkin ne aamu-unet maistuvat aina kaikista parhaimmalta. Mies- reppana joutuu heräämään töihin ja tänäkin aamuna ihmettelin, että miten tuolla ulkona sataa noin kovasti... Mieshän se vain oli hiippaillut suihkuun ja ilmastoinnin lomasta kuului sen verran vedenlorinaa, että tuntui ihan sateelta. Siihen "sateen" ropinaan oli mukana nukahtaa uudelleen.  Fakta on kuitenkin se, että kouluaamuina pitäisi olla kello kahdeksan matkalla kouluun ja koko perheen on noustava seitsemän aikoihin. 

Tänä aamuna hetken pähkäiltyäni päätin, että tavallinen aamupala ei vetele lounasajan kolkuttaessa jo ovella. Brunssi oli siis oiva ratkaisu tämän päivän aamupäiväsyömisten suhteen. Isoveli on nykyisin todella innostunut ruoanlaitosta ja hän halusi tehdä munakokkelia, joten hän kokkasi lapsille munakokkelit. Pakastimesta löytyi vielä pussillinen Picardista ostettuja ranskalaisia raakapakaste croissantteja. Croissanttien ja munakokkelin lisäksi meillä oli vielä pala jäljellä meidän 10kg vesimelonista, joten sitä myös laitoimme tarjolle. Kaikille maistui meidän pikabrunssimme ja kummatkin lapset innostuivat muistelemaan viime viikon hotelliaamiaista. Taisi leipuri joutua hotellissa ylitöihin, kun Isoveli ja Pikkusisko vetelivät croissantteja kuin viimeistä päivää. Isoveli onneksi totesi, että pakaste-croissantit olivat melkein yhtä hyviä... 

Lapset katosivat brunssin jälkeen leikkeihinsä ja sain itse juotua cappucinoni rauhassa. Samalla selailin seuraamiani blogeja ja luin aamunuutiset HS:n verkkojulkaisusta. Tuntui hassulta lukea niin monesta paikasta syksyisistä jutuista, kynttilöistä ja omenoista, sateesta ja kumisaappaista, uuden syksyn vaatteista... Täällä, kun on vielä täysikesä. Eilenkin meinasin paahtua matkalla pankkiin ja apteekkiin, kun ilma tuntui vain seisovan. Ihanan helppoa, kun ei tarvitse vielä muuta kuin kesämekon ja sandaalit lähtiessä ulos. Viileät syysilmat tuntuvat tällä hetkellä todella kaukaiselta ajatukselta...

Buona giornata!

sunday lunch - delicious pasta!

On pakko myöntää, että meidän perheessä oikea kunnon kokki on rakas Aviomies. Mies taas kokkailee mielellään pidemmän kaavan mukaan vaikeampi juttuja ja usein hän onkin ruokavastuussa viikonloppuisin kuten eilen illalla herkuttelimme lasten mentyä nukkumaan pihveillä ja bearnaisekastikkeella ihanan Amarone -punaviinin kera...

Itse tykkään laittaa ruokaa, mutta kun sitä on pakko tehdä joka päivä ainakin kerran ja nyt lomalla kaksi kertaa päivässä niin en voi sanoa olevani suurempi ruoanlaiton fanittaja. Kokoajan pitäisi olla miettimässä, että mitä ruokaa nyt tehdään ja mitä syödään ja onko tässä ruokalajissa tarpeeksi kasviksia, proteiinia, vitamiineja, ei mielellään samaa ruokaa viitenä päivänä viikossa jne. Pikkusiskon mielestä olisi ihan ok, jos söisimme pitsaa joka päivä. Isoveli taas mielellään söisi paistettua kalaa tai pastaa melkein missä muodossa tahansa. Minisisko taas rakastaa ruokaa, missä ei ole suuria kökkäreitä. Onneksi lapset syövät yleensä mukisematta sitä mitä tarjoamme. 

Eilen Miehen oli pakko tehdä töitä kuten melkein joka sunnuntai, joten lounaan valmistaminen ja vielä superpikaisesti oli vastuullani. Mietin noin nanonsekuntin, että mitä teen. Sain inspiraation laatikollisesta kirsikkatomaatteja ja parvekkeen laatikossa olevasta basilikasta. Tomaatit ovat todella makeita ja herkullisiä tällä hetkellä eikä mausteita tarvitse käyttää juuri ollenkaan. Pastaan sain idean Jamie Oliverin Simple Summer Spaghetti -ohjeesta ja Martha Stewartin Sauteed Tomato and Herb Pasta -ohejeesta. Ruoka oli menestys, sillä lapsetkin tykkäsivät. Eikä muuten kestänyt kauan kokkailla! 

Hauskaa päivää kaikille!  Buona giornata!

minilomalla @Lago di Garda

Desenzano del Garda

Perjantaina suuntasimme kahden ystävämme, veljesparin E:n ja J:n kanssa Gardajärvelle. Haimme Miehen taas töistä ja ajoimme 120km päähän kaupunkiin nimeltä Desenzano del Garda. Matka ei ollut ihan niin jouheva kuin toivoimme, sillä osuimme perjantain ruuhkaan ja Milanosta ulos ajaminen oli aikamoista tuskaa. Mies puhui koko matkan puhelimessa työjuttujaan, lapset leikkivät takapenkillä ja itse sain kuskin roolin. Täytyy sanoa, että olen meidän perheessä useimmiten luottokuskina ja Mies luovuttaa ihan suosiolla ajajan paikan minulle. Hänen mielestään autolla ajaminen on todella tylsää... Itse taas nautin hyvällä autolla ajamisesta, vaikkei moottoritiellä ajaminen täällä olekaan lempiasioita. Kaikenlaisia törttöjä kuskeja riittää liikenteessä kaupungissakin, mutta lisätään vauhtia ja mittari näyttää 130km/h niin alkaa olla jo vaarallistakin... 

Uima-altaan säännöt aiheuttivat kyllä muutaman nauruntyrskähdyksen...
Kohta 4 erityisesti. Hyvähän se on kerrata säännöt!

Viikonlopun tarkoitus oli rentoutua, viettää laatuaikaa ystävien kanssa, syödä hyvin, pulikoida uima-altaassa, pelata futista ja tennistä sekä tutustua Desenzanoon ja tietenkin olla vain. Näin tosiaan tapahtui ja kaikilla oli kivaa. Ehkä hetkittäin omaa pinnaa hieman kiristi (tavanomaista enemmän -LOL), sillä Minisisko oli harvinaisen kitisevällä tuulella hampaan puhkeamisesta johtuen eikä kukaan muu sopinut edes vaipanvaihtajaksi kuin äiti... Tänä aamuna Minisisko heräsi kuin uudestisyntyneenä, kun hammas oli saatu ikenen läpi ja muutkin ihmiset näyttivät taas sopivan avustajiksi. 

Desenzano del Garda oli oikein mukava paikka ja siellä voisi viettää helpostikin vaikkapa lomaviikkonsa. Turisteja oli runsain mitoin liikenteessä ja suomea kuului harva se hetki, kun lauantai-iltana kävelimme ympäri keskustaa. Oli siellä myös muitakin "tuttuja" kuten ruotsalaisia ja norjalaisia...  Täytyy myös suositella erästä todella sympaattista ravintolaa, missä lauantai-iltana kävimme. Croce d'Oro -ravintolassa oli todella hyvää ruokaa ja upeasti huomioitiin lapset. Ravintola ei ole millään tavalla turistirysä, mikä osittain selittyy sijainnillakin ja olimme ainoat ulkomaalaiset koko ravintolassa. Jos haluaa autenttista ruokaa, miellyttävää palvelua ja rauhallisen illan niin suosittelemme!

Nyt alkoi taas uusi viikko ja vieraiden viihdytystä on tiedossa vielä huomisenkin, sillä San Siro -museo kutsuu...

Ciao, ciao!

Juhannusaatto Lago Maggiorella

Juhannusta vietimme ensimmäistä kertaa varmasti 15 vuoteen muualla kuin Suomessa. Ulkomailla asumisestakin huolimatta olemme olleet aina kesäkuun lopussa jo Suomessa ja viettämässä vanhempieni ja tätini kanssa juhannusta mökillä, mutta tänä vuonna olimme kotona Milanossa. Etsin alkuviikosta monia eri hotelleja ja vaihtoehtoja järviltä. Keskiviikkona sitten tärppäsi hyvännäköinen paikka ja perjantaina ajoimme tunnin matkan Milanosta Lago Maggiorelle. Hotellimme tai huoneistohotellimme sijaitsi Meinassa n. 20 minuutin matkan päästä "pää"kaupungista Stresasta.

Saavuimme paikalle vasta alkuillasta, sillä juhannusaatto ei tietenkään täälläpäin maailmaa ole vapaapäivä. Kävimme hakemassa Miehen työpaikalta ja lapset aiheuttivat aikamoisen show:n Miehen konttorilla... Erityisesti Minisisko sai faniauman peräänsä, kun toimiston naiset päivittelivät miten ihana 1-vuotias voi olla. 

Juhannusatto sujui melkolailla kuten Suomessa eli uimista pimenevässä illassa ja hyvää ruokaa. Saunaa ehkä jäimme kaipaamaan, mutta lämmin ilta korvasi sen. Residenssin yhteydessä on samanniminen ravintola, mikä oli todella tyylikäs ja ruoka herkullista. Ravintola oli valitettavasti jo täynnä, joten emme saaneet pöytää veden ääreltä. Toisaalta se oli hyvä, sillä lapset leikkivät pihalla heidän syötyään saksalaisen perheen tytön kanssa ja saimme syödä rauhassa Minisisko seuranamme.  Illallisen jälkeen ihmettelimme pimenevää maisemaa, tyylikkäitä ravintolavieraita ja vasta yhdentoista aikaan saimme lapsetkin vasta sänkyyn... 

Valitettavasti kuvien laatu on nyt ei-niin-mahtava, kun kameramme hajosi. Toistaiseksi siis vain kännykuvia.

Perillä...Näkymä parvekkeelta.

Äiti vs. lapset uimakilpailu. 

Alkuruoka. "Tutto in un piatto."

Pääruoaksi tottakai kalaa...

After dinner drawing.

"Me ollaan maapallon miehiä." totesi Pikkusisko katsellessaan kuuta.

Ciao!