Puhelimesta... ja oi ihana maanantai!

Kaikenlaisia kuvia sitä nappailee viikon varrelta puhelimella, mutta ilman mitään päätä tai häntää ja mikä sen parempi päivä kuin maanantai julkaista sekametelisoppa. Ensiksi kuitenkin tärkein ja paras uutinen: OLEN TERVE. Eihän tässä olekaan mennyt kuin vajaa kuukausi kaameassa räkäkierteessä. Huomenna sitten vihdoinkin jumppaan. Taivaallista. Taitaa tuo Mieskin olla samaa mieltä, että höyryt on päästettävä ulos! Sitä paitsi projekti "Nakinkuori à la H.Léger jouluksi kotiin" ei kohta onnistu myöskään... 

Muuten tämä viikon ensimmäinen päivä on kulunut tavallisissa merkeissä ja joka maanantai kyllä huokaan onnellisena, kun kello lähenee yhtä... Mies on töissä, isot lapset koulussa, Minisisko nukkuu päiväunia ja apulaisemme T on lähtenyt jo seuraaviin hommiin. Saan nauttia hiljaisuudesta, lounaasta ja täysin omasta ajasta lukemalla päivänlehteä/katsomalla tvkaistalta jotain kuten tänään Annika Bengtzon -leffan lopun/surffailemalla netissä. Paras hetki päivästä ehdottomasti ja erityisen ihana maanantaisin!

Ciao, ciao!

Harmauden keskellä yksi piristys!

Jacadin ikkuna houkuttaa joka kerta.

On täälläkin jo todella syksyisen näköistä, mutta...

Ei täällä vielä kovin kylmä ole, kun aamulla matkalla kouluun on jo 15 astetta.

Hakemassa lapsia pitkästä aikaa koulusta. Muuten lapset kulkevat koulubussilla kotiin. 

Tytöt synttäreillä Pikkusiskon kaverin 4v.päivillä.
Kummatkin katsovat tarkkaan, että minkä keksin seuraavaksi ottaisi.

Viikon pakollinen selfie. Posket hieman pullottaa sairastelun jälkeen... Blaah.