terassikelit

Ravintola ulkopuolelta! 

Taas on sitten maanantai! Täällä tämä päivä kuten myös muutama muukin päivä on vierähtänyt flunssaa potiessa. (Ehdottomasti tässä kohtaa saa sanoa, että TAAS. Muu perhe on tältä kierteeltä säästynyt..) Nyt sitten taas nappaillaan uusia antibiootteja ja ehkä tämä tästä... Ikäväähän tämä sairastelukierre on ja eniten harmittaa se kuntosalikortti, mikä kuumottaa tuolla jumppakassissa ja ystävät, joiden kanssa piti yhdessä treenata. Treenausta ei kuitenkaan voi harkitakaan ennenkuin on parantunut, joten pakko vain odottaa ja toivoa parantumista tämän viikon aikana.

Terassilla lokakuun lopussa! Wuup, wuup!

Lasten syysloma päättyi myös uuden viikon alkaessa. Tänään he lähtivät Miehen kanssa reput heiluen kouluun ja kuulemma oli ollut hauska päivä. Itse jäin kotiin koomailemaan nenäliinojen pariin ja passitin Minisiskon ulkoilemaan T:n kanssa. Lomalla oli tietenkin lasten mielestä superkivaa, kun isovanhemmat olivat täällä ja kun ilmatkin vielä suosivat lomailijoita niin ei voinut juurikaan valittaa. Täällä oli tosiaan ihanat terassikelit eikä voinut uskoa, että on lokakuun loppu/marraskuu. Lapset kuljeskelivat pelkässä neuleessa, mutta itse pakotin itselleni sen trenssin päälle flunssan takia. Vaikka viime viikolla oli todella lämpimiä päiviä ja olinkin aivan läkähtyä trenssi+t-paita -yhdistelmässä, kun lämpötila kipusi yli 20 asteen auringonpaistaessa. 

Hampurilaisannos. Herkkua!

Koska säät olivat hyvät niin nautimme lomalla mukavista keleistä terassilla ja söimme lounaan eräänä päivänä baobab organic burger -nimisen ravintolan terassilla. Tuntui hieman epätodelliselta istuskella lokakuun viimeisenä päivänä ulkona eikä edes ollut kylmä! Burgerit maistuivat hyvälle ja totesimme, että saimme varteenotettavan "pikaruoka"vaihtoehdon. Sämpylät olivat herkullisia ja luomuliha maistui raikkaalle. . Lapset viihdyttivät itseään piirtämällä ja nuorin veteli sikeitä vaunuissa. Ravintolan terassi olikin ihanteellinen paikka people watchingille. Valitettavasti en kameraa jaksanut kaivella rattaiden alta vaan nautin tyylikkäiden ihmisten ohimarssista ihan vain omin silmin. (Biker bootsit, Burberryn trenssit, isot aurinkolasit, Celinet/Chanelit ja leopardilenkkarit ovat in...)  

baobab organic burger

Corso Garibaldi 12

Ciao!  

Viimeinen kuva kotimatkalla. Aurinko paistoi!

Ladies who lunch @Nobu on a Thursday...

Hetkittäin on erittäin hauska leikkiä kunnon kotirouvaa ja lounastaa pitkään ystävien kanssa hyvässä aivan super-upeassa ravintolassa. Viikko sitten torstaina olin neljän muun tutun äidin kanssa lounastamassa Nobussa. Japanilaisen ystäväni A:n mies Taka on ravintolassa pääsushikokkina ja A oli useasti luvannut viedä meidät sinne lounaalle. Vihdoin saimme ajan sopimaan ja mikäs sen parempi aika kuin keskellä päivää lasten ollessa koulussa. Saimme mielettömän juhlavan ja hienostuneen kohtelun ravintolassa, kun A:n mies teki meille erikoisen ihanan lounaan. Ensin kuitenkin erittäin kohteliaasti japanilaiseen tapaan Maestro Taka tiedusteli haluavatko rouvat menun vai luottavatko rouvat hänen taitoihinsa... 

Jos jollekin ei ole tullut selväksi, että rrrrrakastan japanilaista ruokaa. Ei pelkästään sushia vaan kaikkea japanilaista ruokaa ja olin aivan haltioissani annoksista. Maut olivat upeat, herkät ja juuri vain niin mahtavat kuin voi vain olettaa. A sanoi, että heidän tyttärensä on täysin pilattu herkullisella ruoalla ja reppana luulee, että kaikkien kotona tehdään vastaavanlaista ruokaa arkisin. Vieressäni istuikin toinen japanilainen ystäväni S ja hän oli myös yhtä haltioissaan ruoista kuin me muut. S naureskelikin, että hän ei kyllä ihan samaan pysty kotona! 

Meillä oli mukavan leppoisa iltapäivä ja aika lensi kuin siivillä jutellessa ja syödessä hyvin. Yhtäkkiä nimittäin huomasimme, että olikin aika lähteä hakemaan lapsia bussipysäkiltä. Koulupäivä oli lopussa. Meitä nauratti, että emme muuta saaneetkaan aikaiseksi tuona päivänä! Sovimme, että menemme syömään vielä toisenkin kerran tulevan kouluvuoden aikana Maestron luomuksia ja seuraavaksi hieman isommalla porukalla.

Nämä erikoiset hetket ovatkin ulkomailla asumisen suola. Erikoisia ihmisiä ja erikoisia tilanteita arjen keskellä. Vaikka on paljon tylsiä ja ikäviäkin hetkiä kotimaasta poissaollessa niin nämä ovat ehdottomasti niitä huippuhetkiä, mitä on mukava muistella sieltä kiikkutuolista. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Ciao!

Halloween is coming...

Halloween is coming! Halloween is coming!

Skeletons will be after you!

Witches, cats and big black bats

ghosts and goblins too!

Miaow, miaow, miaow;

go the spooky black cats,

Ooh, ooh, ooh!

Flap, flap, flap; go the big black bats!

Ooh, ooh, ooh,

BOO!!!

Pikkusisko kävelee ympäriinsä noidan hattu päässään ja laulaa ylläolevaa laulua, minkä on koulussa oppinut. Löysin laulun sanat mm. Let's Play Kids Music -sivulta ja siellä oli muitakin kivoja juttuja. Halloween -kuume on tosiaan vallannut meidän kodin ja tänä aamuna kurpitsa muuttui lasten avustuksella Miehen käsissä pelottavaksi kurpitsalyhdyksi. 

Work in progress. 

Lounaspöydän centerpiece.

Kaivoin myös vanhat Halloween koristukset esille, mitkä Isoveljen ollessa pieni ostin asuessamme Kiinassa. Eteisestä on tehty pelottava luola, sillä siellä on tarpeeksi pimeä. Peilissä hohtaa kaamea kurpitsa ja loistava luuranko roikkuu seinällä. Lapset menevät sinne pelkäämään ja nauraa räkättävät hysteerisesti perään...   Kurpitsalyhtyäkin oli kokeiltava pimeässä ja olihan se aikamoisen vaikuttava.

Kurpitsalyhty toimii!

Pimeässä hohtava luuranko.

Pimeässä hohtava kurpitsa.

Ihan hauskaa, että lokakuussakin on jotain erikoista. Meillä on lokakuun lopussa aina syntymäpäiväjuhlat ja Halloween. Marraskuussa on suomalainen Isänpäivä, mitä tietenkin juhlimme. Italiassa Isänpäivää juhlitaan keväällä. Meidän mielestä pimeää syksyä piristää juuri sopivasti Isänpäiväjuhlat, joten juhlinta tapahtukoot suomalaisen kalenterin mukaan. Lokakuu on meille tänä vuonna muutenkin mukava, kun saamme huomenna syksyn ensimmäisen vieraan. Loppuviikosta saapuvat appivanhemmat. Lapset odottavatkin innoissaan kaikkia vieraita, mutta erityisesti tietysti isovanhempiaan. Marraskuun lopussa voi sitten jo siirtyä pikkuhiljaa joulun valmisteluun, joten tästä se juhlasesonkin hitaasti ja varmasti alkaa.

Toivotan kaikille hyvää sunnuntaita ja siirryn nyt kyökin puolelle avustamaan Miestä sunnuntailounaan valmistamisessa. Lounaaksi on tarjolla tänään pitaleipiä grillatulla kalkkunalla, grillattuja vihanneksia ja fetasalaattia. Lounaan jälkeen lähdemme viettämään taas kulttuurisunnuntaita. 

Ciao!

Keittiössä... bastoncini di pesce

Meidän lasten kuten monen muunkin lapsen lempiruoka on varmasti kalapuikot. Itse muistan, että se oli lapsuudessa tuttu juttu ja yksi lemppareista koulussakin. Meillä ei kuitenkaan - kuin harvoin ja paniikissa - käännytä kaupan pakastealtaan puoleen ja Finduksen puikot saa jää sinne muita varten. Koin suurta ahdistusta pari vuotta sitten, että lapset eivät saa nauttia kalapuikoista äidin terveysvimman takia ja päätin kokeilla onnistunko tekemään niitä itse. Itseasiassa olin todella yllättynyt, sillä kalapuikkojen teko uunissa on äärettömän helppoa ja nopeaa. Uunin kuumentuessa voi tehdä puikot valmiiksi ja kuumassa uunissa ei kestä kuin 10-15 minuuttia, että puikot ovat valmiit. Käytännössä tarvitset tuoretta kalaa, jauhoja, kananmunaa tai jugurttia ja leivänmuruja. Käytän munan sijasta useimmiten jugurttia ja leivänmurujen sekaan laitan parmesaania. Kannattaa kokeilla, sillä voin väittää näiden olevan aika paljon parempia kuin kaupasta ostettujen!

Ajatukset pyörii ainakin kerran päivässä ruoassa ja kun perheen pitää syödä niin illallisen mietintään voi käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Italialaisten kanssa on hauska keskustella ruoasta, sillä kaikilla on siitä jotain sanottavaa. Perheet syövät iltaisin yhdessä illallista - oman empiirisen tutkimuksen mukaan - lapsiperheissä arkisin seitsemän tai puoli kahdeksan maissa ja se on selkeästi se perheen yhteinen hetki. Meillä ei ole ihan näin ruusuista, sillä Mies on valitettavasti melkein joka päivä tuohon aikaan vielä töissä. Asia, mikä varmasti jää meidän mukaamme Italiasta meidän muuttaessa täältä pois on rakkaus ruokaan ja siihen, että sen laittamiseen ja syömiseen käytetään aikaa. Toinen ruokaan liittyvä asia on sesongit. Harvempi syö täällä sesongin ulkopuolelta. Järkeväähän se on, että syödään sitä mitä saa mahdollisimman tuoreena. Siitähän se hyvä makukin tulee!

Myös koulun ruokailua on hauska seurata, sillä lasten menu on aika laaja. Uuden sijainnin myötä koulun ruokaan on panostettu vieläkin enemmän. Isoimmilla lapsilla kuten Isoveljellä on valinnan mahdollisuus kahdesta eri pääruoista ja sen lisäksi tulee sitten salaatti ja jälkiruoka. Pienimmille kuten meidän Pikkusiskolle ei valintaa ole vaan nenän eteen tulee valmis lautanen. Hauskinta on seurata miten lapsille on vuoden aikana alkanut maistua italialainen ruoka enkä nyt puhu pelkästä pastasta tai pitsasta. Itseasiassa pitsa on jo hieman liian tuttu juttu eikä se houkuttele enää samalla tavalla. Tällä viikolla koulussa on tarjolla mm. keskiviikkona risotto con zucchine fresche, arrosto di tacchino alle erbe & insalata mista. Voisin itsekin mennä syömään risottoa. Sen verran herkulliselta se kuulostaa!

Buona serata!

Dinner @Sushiteca & new hair

Täällä on ensimmäinen sateinen päivä, joten voisi melkein sanoa olevan syksyistä. Lämpötila on kuitenkin yli 20 astetta eli ei ehkä vielä suomalaisittain syksy. Meidän piti tänään lähteä patikointiretkelle vuorille, mutta sunnuntai yhdistettynä sateeseen ja eilisen dinnerin jälkeiseen hieman väsyneeseen olotilaan muutti suunnitelmat. Olemme leikkineet lasten kanssa pizzaravintolaa, pötköttäneet sängyssä riehumassa koko perheen voimin ja puuhailleet sunnuntaijuttuja. Nyt koti hiljeni hetkeksi, kun Minisisko patistettiin päiväunille ja Mies lähti isojen lasten kanssa ostamaan leipomistarvikkeita. Mitäs sen parempaa puuhaa kuin leipoa sadepäivänä!

Ihanaa!

Milanossa ei ole kovinkaan montaa hyvää japanilaista ravintolaa ja oli mukava tehdä tuttavuutta uuden japanilaisen kanssa eilen illalla. Olimme Miehen kollegan D:n ja hänen vaimonsa S:n kanssa syömässä Sushiteca -nimisessä ravintolassa. Hieman meitä kaikkia jännitti, että miten ilta sujuu. Oma italiankielentaito ei ole kummoinen eikä kollegan rouva taas ollut kovin luottavainen omiin englannintaitoihinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kollegan rouva S puhui italiaa ja englantia sekaisin, joten ymmärsimme kaikki toisiamme hyvin. Miehen kollega D puhui taas loistavaa englantia ja oli hauska seuramies, joten ilta oli varsin onnistunut. Sekin kertoo illan hyvästä fiiliksestä ja ruoan herkullisuudesta, kun en muistanut ottaa kuvan kuvaa ennenkuin vasta ihan lopussa...  Parempi näinpäin! Söimme alkuun japanilaiset salaatit ja miso-keitot. Harmittelin, etten tajunnut tilata rouva S:n leväsalaattia-  insalata alghe. Se oli nimittäin superherkullinen. Pääruoaksi söimme tietenkin sushia. Oli kyllä hyvää! Ilta oli sen verran hauska, että sovimme tapaavamme pian uudestaan ja tällä kertaa italialaisessa ravintolassa. 

Sushiteca O-ma.ca.sé

Via San Fermo 1

Hello new hair... 
Hieman huono rakeinen kuva. Jos on hätähousu niin ei muka ehdi tarkentaa!

Niin ja kuten kuvasta näkyy pätkäisin tässä taannoin hiukset polkaksi. Ihan kivat - eikö? Nyt taidan jättää bloggailut tähän ja palata perheen pariin avustamaan Miestä ja lapsia leipomisessa. 

Buona giornata!

juhlitaan

Isoveli kehitti alkuviikosta idean, että meidän täytyy järjestää juhlat. Viikon kuluessa idea kehittyi ja Isoveli oli ehdottomasti sitä mieltä, että meidän on pakko pitää Miehelle juhlat. Teemaksi muodostui "Well done, daddy" eli kiitokset siitä, että Mies tekee paljon töitä ja sitä myötä voimme tehdä kivoja juttuja kuten lähteä rantalomalle, ostaa uusia leluja ja kohta lentää Suomeen. Isoveli oli ihan kunnon party planner, sillä antoi painavan mielipiteensä ruoasta ja kattauksesta sekä vielä muutamia minuutteja ennen Miehen kotiintuloa hän kehoitti meitä kaikkia vaihtamaan vaatteet. Kriittisellä silmällä hän valitsi minullekin vaaleanpunaisen mekon, kun "se sopii pöytään".  

Torstai-iltana meillä oli sitten kristallilasit katettuna ja juhlavaatteet päällä. Miestä hieman nauratti, kun Isoveli piti aluksi puheen tai sen tyyppisen ja sanoi, että: "Juhlimme isiä, kun sä oot maksanut kaiken ja nyt sun rahat on melkein loppu." Mies tokaisi siihen, ettei ole ollut vastaavissa kekkereissä ja kiitti järjestelytoimikuntaa. Menu oli  ihan normaali arkiruokaa eli bataatti-inkiväärisosekeittoa salaatin kera ja jälkiruoaksi vesimelonia. Juhlafiilis tuli kattauksesta, tunnelmasta ja meidän hienoista vaatteista kuten Isoveli totesi. 

On ihan mahtavaa, että futista ja legoja rakastava poikamainen pikkupoika voi myös yhtälailla täydellä sydämellä suunnitella juhlia, torpata äidin valitseman mekon, kattaa pöytää ja ottaa muut hyvin huomioon suunnittelemalla heille omat juhlat. Ehkä me vanhempina olemme tehneet jotain oikein...

Nyt perjantai-illan viettoon!

Pöytäliina on löytö Zara Homen aleista.
Pöytäliinat ovat yksi heikkouksistani ja etsin aina niitä alennusmyynneistä,
kun harvemmin viitsii maksaa täyttä hintaa... 

Buona serata!

sunday lunch - delicious pasta!

On pakko myöntää, että meidän perheessä oikea kunnon kokki on rakas Aviomies. Mies taas kokkailee mielellään pidemmän kaavan mukaan vaikeampi juttuja ja usein hän onkin ruokavastuussa viikonloppuisin kuten eilen illalla herkuttelimme lasten mentyä nukkumaan pihveillä ja bearnaisekastikkeella ihanan Amarone -punaviinin kera...

Itse tykkään laittaa ruokaa, mutta kun sitä on pakko tehdä joka päivä ainakin kerran ja nyt lomalla kaksi kertaa päivässä niin en voi sanoa olevani suurempi ruoanlaiton fanittaja. Kokoajan pitäisi olla miettimässä, että mitä ruokaa nyt tehdään ja mitä syödään ja onko tässä ruokalajissa tarpeeksi kasviksia, proteiinia, vitamiineja, ei mielellään samaa ruokaa viitenä päivänä viikossa jne. Pikkusiskon mielestä olisi ihan ok, jos söisimme pitsaa joka päivä. Isoveli taas mielellään söisi paistettua kalaa tai pastaa melkein missä muodossa tahansa. Minisisko taas rakastaa ruokaa, missä ei ole suuria kökkäreitä. Onneksi lapset syövät yleensä mukisematta sitä mitä tarjoamme. 

Eilen Miehen oli pakko tehdä töitä kuten melkein joka sunnuntai, joten lounaan valmistaminen ja vielä superpikaisesti oli vastuullani. Mietin noin nanonsekuntin, että mitä teen. Sain inspiraation laatikollisesta kirsikkatomaatteja ja parvekkeen laatikossa olevasta basilikasta. Tomaatit ovat todella makeita ja herkullisiä tällä hetkellä eikä mausteita tarvitse käyttää juuri ollenkaan. Pastaan sain idean Jamie Oliverin Simple Summer Spaghetti -ohjeesta ja Martha Stewartin Sauteed Tomato and Herb Pasta -ohejeesta. Ruoka oli menestys, sillä lapsetkin tykkäsivät. Eikä muuten kestänyt kauan kokkailla! 

Hauskaa päivää kaikille!  Buona giornata!