lauantai 28. syyskuuta 2013

We love sushi & mietteitä syömisestä ravintolassa

Viikko on taas vierähtänyt niin, että hujahti... En meinaa arkipäivisin keksiä mitään ihmeellistä kirjoitettavaa, kun ainakin viime viikolla päivät sujuivat samoissa merkeissä. Kouluunviemistä, kokouksia koululla, ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, puistoilua ja oleilua Minisiskon kanssa, hieman urheilua, läksyjen tekemistä sekä Isoveljen että Pikkusiskon kanssa jne. Mutta nyt en viitsi pohdiskella mennyttä viikkoa vaan keskittyä lauantaihin. Tänään halusimme käydä lounaalla Sushitecassa, missä kävimme kaksi viikkoa sitten syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Sushi (ja japanilainen ruoka) on yksi meidän lempiruokia ja päätimme herkutellä näin lauantain kunniaksi. Kävelimme ensin ravintolaan, nautimme lounasta ja sitten palasimme erittäin pitkän kävelylenkin kautta takaisin kotiin. 

Leväsalaatti. Herkullista ja terveellistä.

Isoveli taiteilee.

Päivän korut.


Lounas sushilautanen.

Pikkusiskon piirtämä muotokuva isästään. Hieman huolestuttaa tuo keltaisuus.... ;)

Monet ovat kyselleet, että miten me käymme niin usein ravintoloissa syömässä lasten kanssa. Syitä on monia. Ensisijaisesti ravintolassa syöminen on ennen kaikkea kivaa ja on ihanaa syödä jonkun muun tekemää ruokaa. Toiseksi sitä kautta tutustumme helposti johonkin uuteen Milanon naapurustoon ja meillä on joku kohde, minne kävellä. Kolmanneksi täällä Italiassa ja Milanossa ravintolassa syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa - myös lauantaina lounaalla -, joten on paljon helpompi lähteä koko perheen voimin syömään. Myös ravintolavalikoima on huima kuten myös hintahaarukka. Tietenkin haluamme myös, että lapset oppivat käyttäytymään ravintolassa ja pikkuhiljaa oppivat maistelemaan uusia makua. Välillä onnistumme loistavasti ja välillä epäonnistumme täydellisesti lasten kanssa ravintolassa. Ilman viihdykkeitä emme liiku, kun lapsemme ovat vielä suhteellisen pieniä. Meillä on aina pienet lelut mukana ja tuikitärkeät piirustusvälineet. Ipadia emme ota mukaan, kun se useimmiten aiheuttaa vain riitaa lasten kesken. Toiseksi iPad vetää lapset täysin omaan maailmansa eikä heihin juuri saa pelaamisen tai leikkimisen lomassa enää mitään yhteyttä. Piirtämisessä taas saamme aikaiseksi keskustelua mm. mitä voisi piirtää ja mitä he juuri sillä hetkellä piirtävät. Se rauhoittaa tilanteen mukavasti. Jos kuitenkin kaikki on menossa pieleen (esim. ruoka ei vain tule ja lapsilla on kamala nälkä) voi puhelimen avulla pelata muutamia pelejä tai katsoa muutamia ladattuja lyhyitä lastenohjelmia. Lapset käyttäytyvät yleisesti todella hyvin ravintolassa, mutta välillä otamme kolme askelta taaksepäin ja seuraavalla kerralla taas yhden eteenpäin... 

Kuvausta "koti"piazzalla. 

Meidän aasialaisvaikutteinen ilta jatkuu, kun kotiapulaisemme T tekee meille coconut & prawn currya illalliseksi. Muuten ei tehdä kuin löhötään ja katsotaan joku kiva leffa. Ensi viikonloppuna on tiedossa enemmän äksöniä... 

Buona serata! 

2 kommenttia:

  1. Musta tuntuu, että mekin syömme verrattain usein ulkona, joten täältä suunnalta ei ainakaan tule yhtään ihmetystä - ja jos me asuisimme Italiassa, emme varmaan muuta tekisikään, niin mahtavat ruoat siellä on! Itse en ainakaan jaksa laittaa joka päivä ruokaa pitkän työpäivän jälkeen, ja on ehdottomasti niitä arjen parhaimpia ylellisyyksiä päästä jonkun toisen kattaman pöydän ääreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, ettei kaikki kuulu ihmettelijöiden joukkoon. Viikonloppuisin on tosiaan kiva syödä ulkona ja mitäs sen parempaa arjen luksusta onkaan.

      Poista