timanttien kimallusta.

Kuningas oli ylevä ja rauhallinen uuden tehtävänsä edessä. Kuningatar viehättävä ja muisti aina heiluttaa arvokkaasti alamaisilleensa. Pikkuprinsessa oli oikein suloinen pyöriessään tyllihamosessaan. Tarjoilu oli herkullista ja tyylikästä. Simaa kristallilaseista ja kasa vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Tunnelma loistokas, iloinen ja samalla äärettömän juhlava. Valokuvaajaakin käskytettiin asiankuuluvalla tavalla. 

Nyt kuningas ja kuningatar ovat vetäytyneet Disney -elokuvan pariin juhlallisuuksien väsyttämänä ja pikkuprinsessa paukuttaa duploja yhteen. Kruunajaiset olivat ainakin täällä suunnassa onnistuneet. Taisivat ne siellä Hollannissakin sujua ihan mallikkaasti!

Vappuaatto sujuu täälläpäin maailmaa ihan tavallisissa merkeissä. Huomenna on vapaapäivä ja meille tulee vieraita... Ehkä se lakki pitää huomenna kiskaista päähän edes vieraiden viihdytykseksi! 

Hauskaa vappua!

Vakava kuningas, joka tilanteen arvokkuuden tajutessaan vaihtoi heti kauluspaidan ja solmion yllensä.

Kuningatar ja hänen upea kruununsa.

Piti sitä itsekin hieman pynttäytyä. Kesäkorkkarit jalkaan.

Herkullista kuplivaa.

Pikkuprinsessakin oli täysillä mukana.

Näytti se toinenkin kuningas ottavan hommansa vakavasti... Kuningatar oli aika upea royal blue iltapuvussaan.

Vanha rouva kuten meidän kuningatar tokaisi. Eikä uskonut, että tämä on kuninkaan äiti. "Eihän sillä ole kruunua."

Lasten kanssa lomalla... Italiassa.

Lomakausi on selkeästi lähenemässä ja monet teistä onkin matkustamassa Italiaan kesälomalla. Olen saanut blogin sähköpostiin jo useamman kysymyksen lasten kanssa matkustamisesta Italiassa ja erityisesti siitä vauvojen ruokapuolesta...  Niinhän se menee, että onnelliset ja tyytyväiset lapset ovat avain lomaonneen ja rentoon matkustamiseen!

Tässä on vain omakohtaiset kokemukset ja toisilla voi olla erilaiset kokemukset samasta aiheesta. 

Lastenruokien ja vaippojen valikoima on suurissa kaupoissa eli paikallisissa "Cittareissa" paras. Pienemmissä kylissä ja pikkukaupoissa valikoima voi olla huonompi tai täysin olematon. Itse ottaisin Suomesta mukaan ainakin ensimmäisten päivien ruoat mukaan ja jos on kranttu vauva niin vaikka kaikki soseet mukaan. 

Isoja kauppaketjuja Italiassa on mm. Carrefour, Iper la Grande, Esselunga. Linkeistä voi vaikka kurkata "punti vendita" -kohdasta, että mistä löytyy lähin kauppa tulevan lomapaikan läheltä. 

Alimenti per infanzia

Suomessa on ehdottomasti hyvä ja laaja lastenruokaosasto ja paikalliset osastot kyllä kalpenevat siihen verrattuna. Soseissa on myös paljon suomalaisittain ns. kiellettyjä tai ei-suositeltuja ainesosia kuten lisättyä sokeria, suolaa, suklaata, hunajaa... Ei ole yhtään erikoista, että kaupasta löytyy 6kk ikäiselle tarkoitettua suklaavanukasta. Isoimmat lastenruokamerkit ovat Mellin ja Plasmon. Suomessakin myynnissä olevaa Hipp-merkkiä on suppea valikoima. Sen lisäksi kaupoilla on omia lastenruokatuotteita.

Hedelmäsoseiden valikoima on laaja.  Suurimmassa osassa on lisätty sokeria ja jos haluaa vältellä sokeria niin purkin kyljessä on merkintä "Senza zuccheri aggiunti". 

Mela = omena
Albicocca = aprikoosi
Pera = päärynä

Monimutkaiseksi asia tulee vihannes- ja lihasoseiden kanssa. Valikoimat ovat ihan hyvät pienelle vauvalle, joka on aloitellut soseiden syömisen. Isommalle eli 8kk ikäiselle vauvalle taas valikoimat ovat omasta mielestä täysin olemattomat eikä makukaan ole kovin kummoinen. Sen takia olenkin tehnyt Minisiskolle ruoat itse.

Jonkinlaisia puuro- ja vellijauheita täältä löytyy myös eli riisipuurojauhe on esimerkiksi crema di riso.

Latte

Erilaisia korvikkeita riittää kaikenikäisille. Tuttuja tuotemerkkejä kuten Nan ja Nutrilon ei täällä näy vaan vastaavat tuotemerkit samoilta valmistajilta on Nidina ja Aptimel. Olin yhteydessä Nutricia Baby:n kuluttajapalveluun viime kesänä, kun tänne muutimme ja kuulemma maidot eivät ole ihan samanlaisia, mutta vastaavia. Täältä löytyy myös erilaisia taaperomaitoja eli 12kk ikäisestä ylöspäin. Maitoja saa sekä jauheena että valmiina.

Pannolini

Vaippoja löytyy kuten Suomesta. On kaupan omia merkkejä kuin tuttuja eli Pampers, Libero, Huggies jne. Niitä ei tosiaankaan kannata raahata Suomesta mukanaan! 

Toivottavasti tämä (kenties sekava sepustus) auttoi matkailevia perheitä suunnittelemaan matkansa paremmin... Lisää saa kysyä ja vastaan parhaani mukaan!

Kuin märkä rätti...

Ihan mahtava paluu arkeen neljän päivän lomailun jälkeen... Isoveljen korvalehti turposi yön aikana, Isosisko heräsi kuumeisena ja Pikkusiskon yskä palasi. Ulkona satoi kaatamalla vettä. Mies oli kärttyinen huonosti nukutusta yöstä, kun porukkaa ravasi meidän sängyssä kuin parhaissa bileissä. Pari kertaa kannoin ylimääräiset riehujat omiin sänkyihinsä. En ollut itsekään missään parhaassa vedossa, kun yöunet jäivät katkonaiseksi, sää ärsytti ja tämä ainainen sairastaminen. Oh well.

Silloin, kun todellisuus iskee naamaan kuin märkä rätti niin on parempi muistella vapaapäivän kivoja juttuja. Lauantaina olimme fiilistelemässä Roomaa ja roomalaista ruokaa. Torstaina matkalla piknikille satuimme kulkemaan kivannäköisen ravintolan ohi. Pienen googlailun ja muun jälkeen saimme selville, että ravintola oli saanut ihan hyvät arviot Tripadvisorissa ja muutamissa italialaisissa blogeissa. Ruoka oli kortteliravintolalle laadukasta ja hyvää eli kannatti mennä leppoisalle sateisen lauantain lounaalle. Lapsetkin viihtyivät ja söivät pastansa hyvällä ruokahalulla. Jos satutte kävelemään Via della Moscovalla ja lounaspaikkaa ei tunnu löytyvän niin ravintola Volemose Bene on yksi varteenotettava vaihtoehto.

Iltaa kohti on sää parantunut, meidän lastenlääkärimme Dottoressa on käynyt diagnosoimassa potilaat ja jääkaappi on aamuisen kauppareissun jälkeen täynnä herkkuja... Kunhan lapset menevät nukkumaan niin herkuttelemme porcini risotolla.

Volemose Bene

Via della Moscova 25

Artisokkaa roomalaisittain. 

Taivaallisen herkullinen munakoisoalkupala..

Penne al pomodoro.

Vasikkaa ja artisokkaa.

Sitruunasorbetti maistuu aina.

Lounas järvenrannalla

Aamulla, kun avasin ikkunaluukut ja vastassa oli sininen taivas niin suunnitelmat tälle sunnuntaille olivat selvät. Miehen mukaan sanoinkin jotain siihen tyyliin, että "Ylös sängystä ja menoksi".  Olisimme jo viime viikonloppuna halunneet mennä vieraamme Mrs.G:n kanssa Orta San Giulioon, mutta kamalan sään takia päätimme jättää sen väliin. Täksikin viikonlopuksi oli luvattu huonoa säätä ja kun aamulla tosiaan paistoi aurinko niin päätimme lähteä. Orta San Giulio kuuluu Italian järvialueeseen ja ei ole yhtä tunnettu kuin Comon, Gardan tai Maggioren järvikylät. Matkaa on Milanon keskustasta eli meidän kotiovelta noin tunti, joten matka ei ollut kummoinen. 

Keskellä järveä on Isola Orta.

Orta San Giulio on viehättävä paikka ja varmasti vieläkin ihanampi kauniilla säällä sekä kesällä. Keskustaan ei pääse autolla vaan auto täytyy jättää n. 500m päähän ja sieltä parkkipaikalta johtaa rappuset alas itse kylään. Ravintolaksi valikoitui opaskirjamme suosituksesta Ristorante Venus järvenrannalla. Ruoka oli hyvää, muttei mitään superihmeellistä. Näköalat ja tunnelma olivat taas täysi kymppi.

Kaikki sujui oikein mukavissa ja rennoissa tunnelmissa, kunnes täysin odottamaton tilanne muutti päivän kulun ja tunnelman. Miehen jäätyä maksamaan niin lähdin viemään isoja lapsia ravintolan yläkerrassa sijaitsevaan vessaan. Ranskalaisnainen oli samaan aikaan tulossa portaita alas. Aivan silmänräpäyksessä Isoveli makasi maassa ja korvalehdestä valui verta. Portaita alas tullut nainen oli horjahtanut ja kaatunut alas kaataen samalla Isoveljen mukanaan. Isoveli oli lyönyt korvansa baaritiskin kulmaan. Tästä alkoi sitten varsinainen show, sillä ravintolan henkilökunta oli aivan kauhuissaan, itse pelästyin Isoveljen puolessa enkä suoraan sanoen edes ensiksi ajatellut lattialla makaavaa naista ollenkaan... Hän oli onneksi kunnossa ja tulikin pahoittelemaan, että Isoveljeä sattui. Onneksi kaikki selvisivät, vaikka Isoveljellä oli tietenkin uskomattoman pahamieli kaikesta. Apua saimme autossa mukana olleelta unikaverilta ja sitten Suomesta mummolta. Kun vanhemmat eivät enää riitä lohduttamaan täytyy kutsua apuun lisävoimia... Onneksi puhelimen päähän saatiin mummo ja pappa. 

Se Unikaveri.

Takissa ja leohuivissa pärjää. 

Vaikka meidän reissu oli lyhyt ja ytimekäs eikä loppukaan ollut kovin mahtava niin paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Jos löydämme joksikin viikonlopuksi kivan hotellin hyvällä hinnalla niin meidät voi ehkä tuolta Lago Ortan suunnalta löytääkin...

picnic @giardini pubblici

Italiassa on tänään vietetty vapaapäivää Festa della liberazionen (vapaudenpäivän) kunniaksi, joten on ollut mukava arkivapaa myös Miehellä. Rennon vapaapäivän ohjelmassa on ollut lepäilyä ja syömistä. Aamu alkoi kuin hotellissa konsanaan hedelmillä, lätyillä ja kahvilla. Hedelmien valikoima on parantunut viimeisten viikkojen ajan ja nyt alkaa olla vaikka mitä herkkuja tarjolla. Aamiaisella tuli naposteltua kilo mansikoita, pari appelsiinejä, cantaloupemelonilla ja kiwillä. Sen lisäksi Miehen vapaapäivän bravuuri ja lastenherkut: porkkanalätyt ja mansikkahilloa. Niin ja sitä ihanaa (Nespresso) kahvia...

Ulkoilua harrastimme tänään pienimuotoisen välipalapiknikin muodossa. Kävelimme giardini pubbliciin (aikalailla Via Manzonin päässä ja metrolla kannattaa mennä Moscovan asemalle) ja rentoilimme siellä perheen kesken monta tuntia. Isoveli futaili. Pikkusisko keräili kukkia ja lehtiä. Minisisko ihmetteli peittoa ja nakersi paikallisia lastenkeksejä eli Plasmonin biscotteja  Niin ja oli siellä puistossa kyllä joitain muitakin... Aurinkoinen sää ja lempeä +20 asteen ilma auttoi asiaa. 

Aika vähän tuli tänään kuvia otettua ja kaikki onkin vähän sinnepäin... Mutta vapaapäivänä ei varmaan kannata kokoajan olla stailaamassa ja kuvailemassa. Carpe diem! Enkä juuri nyt keksi myöskään sen kummempaa mitään sanottavaa, joten antaa kuvien puhua puolestaan...

Buona giornata!

Minisisko kesäpitseissään.

Kotiinlähtöneuvottelut ja ne asut.
Päivän asu:  raidat/H&M, farkut/Diesel, punaiset loaferit/Hush Puppies
Isoveljen asu: paita/R.Lauren, housut/H&M, lenkkarit/Geox

Mies aka Raskaan työn raataja.

Äidin raitakaveri Pikkusisko ja Zaran mekko.

Jos makaa peitolla niin maisema on tämä...

Hauskaa!

Aamupäivä on sujunut hauskoissa merkeissä, sillä Pikkusiskolla oli kindergartenin urheilupäivä. Ohjelmassa oli kuusi erilaista temppurataa lapsille ja jompi kumpi vanhemmista oli oman lapsensa mukana kannustamassa eri tehtävien kanssa. Klassinen peruna ja lusikka. Esterata. Palomiespiste ja muita vastaavia. Mikäs siinä oli auringonpaisteessa kannustaa lapsia ja jutella muiden äitien kanssa, kun lapset pomppivat innostuneesti pisteestä toiseen! 

Äidit ja isätkin pääsivät mukaan aktiviteetteihin, kun lopuksi oli äideille ja isille omat juoksukilpailut. Lapset olivat ihan hurmiossa ja hurrasivat aivan sekopäisenä, kun me juoksimme. Oli superhauskaa! Parin viikon päästä otetaan uusiksi, kun on Isoveljen vastaava tapahtuma. Katsotaan, että onko sitten Miehen vuoro osallistua vai estääkö työt osallistumisen... 

Pikkusisko aloittaa perunapisteessä.

Pikkusisko rakasti vesitehtävää! Palomiehen kypärä päähän ja menoksi.

Palomiehen täytyy sammuttaa tulipalo...

Neljäs piste: Estejuoksu.

Lenkkarit oli must varustus äideilläkin!

Valokuviakin ehdin ottaa vaikka kuinka monta sataa, mutta suurimmassa osassa vilahtaa oppilaiden ja muiden vanhempien naamoja. Kuvien kautta pääsee ehkä kuitenkin tunnelmaan. Onneksi itsekin pääsin muutamaan kuvaan, sillä koulun virallinen valokuvaaja oli töissä ja häneltä saa sitten parin päivän päästä ostaa mieleiset kuvat. Toivottavasti tuli hyviä!

Autossa matkalla radiosta tuli La Bella Vita biisi ja se kuvasti aika hyvin sen hetkistä olotilaa... 

Lasten maalaamat urheilijat koristivat urheilukenttää.

Illallisella

Lauantai-iltana olimme jälleen kerran Miehen gourmetkaverin suosittelemassa ravintolassa illallisella Mrs.G:n kanssa. Lapset jäivät iloisesti vilkuttaen iltapalalle T:n kanssa ja me hyppäsimme taksiin sateiseen pimeään iltaan... 

La Maniera di Carlo -ravintola yhdistelee uusia juttuja tuttuihin italialaisiin raaka-aineisiin ja ravintolassa ei todellakaan saa perinteisiä yhdistelmiä ja makuja. Olin aivan varma katsottua etukäteen ravintolan nettisivut, että annokset ovat pieniä ja näyttäviä eli on pakko ottaa koko setti: alkuruoka, primi ja secondi. Ahneella on *piip* loppu... Primin jälkeen olin jo aivan täynnä, sillä ravintolan herkullinen leipä ja kaksi kokin tervehdystä alkuruoan lisäksi olivat todella täyttäviä. Harvemmin sitä jää jälkiruoka syömättä, mutta tämän aterian jälkeen ei kyllä mahtunut murun murua... 

Tunnelmallisessa ravintolassa sujui ilta mukavasti jutellen ja voin suositella ravintolaa, jos tykkää innovatiivisestä - fuusio - keittiöstä ja hieman eri tavalla yhdistetyistä italialaisista raaka-aineista... Palvelu on moitteetonta ja viinit ovat mielettömiä. Tarvitseeko sitä muuta?

Kotiin saavuttaessa oli ruoka hieman laskeutunut ja juttelimme vielä pitkän tovin keittiössä yrttiteen höyrytessä mukissa... Jälleen kerran onnistunut ilta Milanossa.

Ristorante La Maniera di Carlo

Via Pietro Calvi 2

Kokin tervehdys... muistaakseni jonkinlaista mascarpone tms vaahtoa ja alla oli munakoisoa. Tosi hyvää!

Ei kyllä mitään muistikuvaa mitä tämä oli, mutta suussa sulavaa se oli...

Se hyvä viini ja ne herkulliset leivät.

Mun herkullinen alkuruoka... kampasimpukoita ja jättikatkarapuja. Nam!

Jos alkuruokamenulla on hampurilainen niin kai se nyt on pakko ottaa...
Erityisen herkullinen, kun liha oli Piemontelaista "Fassone" nautaa. 

Risotto yrteillä... Il risotto mi piace!

Nautiskellaan.

Miehen haudutettu porsaan potka... Omasta annoksesta unohtui ottaa kuva. 

Pakollinen vessakuva asusta. ;-)