tiistai 15. tammikuuta 2013

Cogito ergo sum



Varoitus! Tämä saattaa sisältää tylsää, epäloogistakin pohdintaa, mutta myös kauniita kuvia Minisiskosta....

Tänään pohdin automatkalla kouluun viime vuoden Helsingin Sanomien juttua. Pääministeri Katainen haluaisi kotiäidit aikaisemmin töihin, kun naisten asema pitkien poissaolojen aikana työmarkkinoilla heikentyy ja heidän on  näin ollen vaikeampi työllistyä. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilla pitkähkö poissaolo ensimmäinen kahden lapsen kanssa ei ole suoranaisesti vaikuttanut uraani. No okei en ole mikään suuri pomo, mutta se ei liene yllättävää oltuani tovin poissa...  Palasin vanhaan työpaikkaani ja hetken siellä oltuani päätin, että kehittyäkseni lisää oli aika siirtyä eteenpäin. Tämä onnistui mahtavan uuden työn muodossa. Nyt koti-Suomessa minua odottaa todella mielenkiintoinen työ, mihin aion ehdottomasti palata ja sen myös mieheni tietää. En ole nimittäin urakotiäiti -tyyppiä, vaikka lasten kanssa olen kotona viihtynyt ja olen aidosti onnellinen tästä mahdollisuudesta olla sitä tavanomaista vuotta pidempään kotona. Erityisesti tämän pienimmän kanssa huomaan miten nopeasti aika kuluu. 




On varmasti ikuisuuskeskustelu tuoko äitiys ja kotona oleminen jotain työelämän kannalta relevantteja lisätaitoja vai ei. Kirsi Piha kirjoitti pari vuotta sitten kirjan nimeltä Äitijohtaja. Kirjassa todettiin, että elämänkokemukset kuten äitiys voivat kehittää johtajan tarvittavia ominaisuuksia. Samalla todetaan, ettei vanhemmuus myöskään automaattisesti tee kenestäkään parempaa työntekijää/johtajaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että äitiys ja kotona oleminen - erityisesti ulkomailla - on parantanut myös niitä työelämässä tarvittavia taitoja. Ennen lapsia en kokenut olevani ihan niin itsevarma ja stressitön kuin lasten jälkeen. Myös ulkomailla kotiäitinä oleminen ei ole maailman helpointa, vaikka monet luulevat sen olevan pelkkää luksuselämää ja kotiapulaisia. Tuohon voin sanoa, että on ja ei. Yhtenä isona positiivisena asiana on se, että mm. kotiapua saa edullisemmin kuin Suomessa ja se vapauttaa kotona olevan tekemään päivisin muitakin juttuja kuin luuttuamaan lattioita vaikkapa opiskelemaan tai pitämään itsestään huolta. Toisaalta miehen pitkät työpäivät takaavat sen, että kotona oleva hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän. Se, mikä tuo kotona olevan elämään haastetta -hyvässä ja pahassa- on sosiaalisen elämän aloittaminen ihan tyhjästä. Työssäoleva saa sen työympäristön mukana kontakteja helpommin kuin se puoliso. Välillä sosiaalisen elämän rakentaminen tuntuu helpolta ja toisinaan vaikealta. Eniten se vaatii rohkeutta ja viitseliäisyyttä. Näitäkin ominaisuuksia tarvitaan työelämässä. 




Uskon, että kun taas tulevaisuudessa palaan töihin niin joudun toki päivittämään tiedot ja puhaltamaan pölyt pois työaivojen osalta. Uskon myös, että töihin palaan rohkeampana, kielitaitoisempana ja (elämää) kokeneempana kuin aiemmin. Ainakin oman alan töissä rohkeus ja innovatiivisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kuten Kirsi Pihankin kirjassa todetaan, että women can have it all. Se vain vaatii tekemään sellaisia ratkaisuja, mitkä toimivat omassa perheessä ja ratkaisut eivät aina välttämättä ole niitä tavanomaisia. Myös ulkoministeri Hillary Clinton on sanonut, että Chelsean ollessa pieni hän ei olisi voinut tehdä sitä työtä mitä nyt tekee. Hän halusi olla läsnä lapsensa arjessa ja tämä rouva kuitenkin on ollut koko elämänsä ajan jonkinlaisissa töissä. Itse olen tulkinnut asian siten, että aikansa kutakin ja ehdin vielä vaikkapa toimitusjohtajaksi kuten Alkon uusi toimitusjohtaja Hille Korhonen, joka oli  7v kotona lasten kanssa. 

Ja miksi juuri tänään pohdin jotain vanhoja Hesarin juttuja... ? Johtuu siitä, että tänään alkaa eräs Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssi ja sitä olenkin jo innolla odottanut..Koen nimittäin, että haluan itsekin päivittää omaa osaamistani ja on se kiva tehdä näillä aivoilla jotain monimutkaisempaakin silloin tällöin. 

Hauskaa tiistaita!

2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, aika aikaansa kutakin. Olen tosi onnellinen, että olen voinut olla kotona sen aikaa kun olen halunnut, ja lasten ollessa pieniä tehdä työtä sopivasti. Tyttöjen ensimmäisen kouluvuoden olen saanut tehdä lyhennettyä työpäivää, ja nyt sitten on panoksia taas vähän enempään, kun tytöt eivät ole enää ihan niin pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti ehtii tehdä töitä, kun lapset kasvavat. Ainakin itse haluan keskittyä nyt tähän elämäntilanteeseen ja sitten myöhemmin, kun lapset (ihan kohta) ovat isoja ja koululaisia.

      Poista