“A wise man makes his own decisions, an ignorant man follows public opinion”

Hups... vierähtipä viikko sitten viime kirjoituksen. Ehkä on hyvä kirjoittaa, kun on ollut todella hyvä seitsemän päivää takanapäin. Vaikka tämä ulkomailla asuminen on jännittävää ja kiinnostavaa ja upea mahdollisuus kokea jotain uutta niin aina tämä ei ole ruusuilla tanssimista. Loman jälkeen sekä Miehellä että minulla on ollut joku alakulonkausi ja kivan loman jälkeen ei arkeen paluu oikeastaan sujunut keneltäkään helposti. Sitten iski sairastelut, pitkät työpäivät, väsymys jne. Nyt on kuluttavat sairaudet voitettu, aurinko paistaa ja tuntuu kaikki taas hauskalta, helpolta, mukavalta... 

iPad hetki viikonloppuna lempipelin parissa.

Miehen kokkaama superherkullinen Melanzane alla parmigiana eli 

munakoisoa ja paaaaljon parmesania.

Perheen hyvinvointi on ollut myös mielessä, sillä Miehen työpäivät, lasten koulukyydittäminen, arjen pyörittäminen jne eivät ole kamalasti jättäneet aikaa tehdä muuta. Ei minulle eikä meille yhdessä. Nyt kuitenkin teimme päätöksen, että tarvitsemme enemmän apua kuin vain siivousta ja silitystä, joten ensi viikosta lähtien filippiiniläinen apulaisemme T tekee meillä viikottain 25t. Joinain päivinä vain pari tuntia ja joinain päivinä hieman enemmän. Se mahdollistaa sen, että voin tehdä tiettyjä juttuja päivisin ilman vauvaa kuten vaikka urheilla, silitysvuori ei kasva älyttömäksi, joku lauantai voimme mennä Miehen kanssa kahdestaan syömään vihdoin Nobuun... Ilman jonkinlaista tukiverkostoa on aivan älytöntä edes yrittää pärjätä. Perheen viihtyminen takaa sen, että koko tämä reissu onnistuu kuten mm. tästä Taloussanomien 10v. sitten kirjoitetusta artikkelista voi lukea. Sinnittelimme nyt ensimmäiset kolme kuukautta 9t siivous yms avulla, mutta nyt olemme huomanneet sen selkeästi riittämättömäksi. Koko perheen mieliala nousi, kun saimme ratkaisun tehtyä ja lapsetkin ovat tyytyväisiä, että pari kertaa viikossa voi leikkiä jonkun muun kanssa kuin äidin, joka hokee mantramaisesti "kohta, kohta". 

Tyylikkäät naiset kävelivät Galleria Emanuele Vittorio II:seen.

 Milanolaisten naisten ykköstalvilook on joko turkki (lyhyt tai pitkä harmaanvärinen) tai musta karvaliivi.

 Pasticcerian ikkunan takaa kuolaamassa herkkuja... 

Muutenkin tämä kulunut viikko on ollut kivoja aktiviteetteja täynnä ja niistä on jopa jaksanut nauttia kuluttavan flunssan väistyttyä. Viime viikonloppuna olimme kaupungilla ja ulkoilemassa sekä teimme hyvää ruokaa ja katsoimme hyviä elokuvia. Maanantaina ja tiistaina oli mm. siivousta, kaupassakäyntiä, pientä joulushoppailua pukinkonttiin ja lasten Christmas Show järjestelyjä sekä nk. "äidin palkkapäivä". Keskiviikon kohokohta oli parille Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokursseille ilmoittautuminen - kimmokkeena toimi mm. Kataisen lausunnot kotiäideistä -ja kahvittelua koulukavereiden äitien kanssa sekä kehityskeskustelu Isoveljen opettajan kanssa. Isoveljellä on kuulemma draivia ja hän on edistynyt todella hyvin. Opettaja uskoi, että pikkumies voi oppia lukemaan jopa ennen joulua!!! Torstaina vein tytöt lääkäriin saamaan rokotuksia ja yleiseen tarkastukseen sekä vietimme laatuaikaa tyttöjen kesken. Illalla eräs täällä opiskeleva perhetuttu tuli lastenvahdiksi ja kävimme aperitivoilla Pikkusiskon luokan vanhempien kanssa. Oli tosi mukavaa jutella oikein kunnolla lasten vanhempien kera eikä vain moikkailla aamulla. Eräskin nainen oli tehnyt pitkän uran mallitoimistossa buukkaajana ja mm. käynyt Suomessa etsimässä malleja Milanon catwalkeille. Oli todella mielenkiintoista kuulla  muotimaailmasta joltain, joka oli ollut siinä 20v töissä. Juttelimme myös juuri päättyneestä Suomen Huippumallit -ohjelmasta ja rouva kertoi osallistuneensa pari vuotta sitten Ruotsin vastaavaan versioon. Tänään olen ollut kahvittelemassa parin saksalaisen äiti&vauva -duon kanssa. 

Viikonloppuna piti laittaa hanskat käteen, kun oli viileä. 

"Palkka"sormus Oscar de la Rentalta. Sopii arkeen ja juhlaan sekä erityisesti vauva-arkeen. Ainakin paremmin kuin roikkuvat korvikset, minkä seurauksena meinasi koko korvalehti lähteä vauvan (kivuliaasti) mukaan... 

Ulkoilemassa kirpeässä syyssäässä. Mies koetti saada kaikki katsomaan kameraan. Huonolla menestyksellä...

Summa summarum tuntuu taas siltä, että elämä hymyilee! :)  Niin ja se aurinkokin paistaa ja lämpöä on 14 astetta.  

Kuvat otettu viikonvarrella sekä kännykällä että oikealla kameralla...