a walk in the park

Hotellin aulasta bongasin esitteen Villa Pallavicinosta ja lähinnä sen eläinpuistosta. Totesimme Miehen kanssa, että paikka olisi käymisen arvoinen lasten kanssa ennenkuin suuntaisimme takaisin Milanoon. Kunnon ulkoilu ennen autoilua kuulosti meidän korviimme todella hyvältä... 

Villa Pallavicino löytyi helposti, sillä se on juuri ennen Stresan kaupunkia rannikkotien varressa. Villan omistaa edelleen Pallavicinon suku ja puutarha on auki vieraille huhtikuusta syyskuun loppuun. Vietimme tosi kivan iltapäivän ja lapset saivat juosta vapaana, ihmetellä eläimiä ja leikkiä hetken pienessä leikkipuistossa. Me vanhemmat saimme nauttia kiirettömästä iltapäivästä kauniissa puistossa sekä tietenkin myös kävelystä. 

Villa Pallavicino on aivan ehdoton vierailupaikka, jos on liikenteessä lapsien kanssa Maggiorella. Sunnuntaisin ei näyttänyt olevan muuta kuin pieni kahvila auki, mutta suurimmalla osalla olikin eväät mukana. Me olimme lounaan jälkeen liikenteessä, joten ainoastan jäätelöt tuli syötyä puistossa. Sääkin suosi meitä, sillä vaikka oli se 30 astetta niin aurinko oli visusti piilossa pilvien takana eikä ollut liian kuuma. Kävely ylämäkeen olisi ollut huomattavasti rankempi auringonpaisteessa!

Paluumatka olikin sitten kiinnostava, kun alle tunnin kestänyt matka kestikin mukavat kolme tuntia takaisin Milanoon... Aika moni muukin oli menossa kotiin. 

Isoveljen mielestä pensaskirjoitus oli parasta ikinä...

Kaunista.

Vuohi-, lammas-, peura- ja laama-aitaukseen pääsi sisälle ihmettelemään.

Mietin jo, että miten vaikeaa olisi toteuttaa kuution muotoinen puu tai tämmöiset hienot kaaret...

Bongaa kuvasta hepulin saanut lapsi, joka ei suostu kuvattavaksi. 

Tilaa juosta ja leikkiä.

www.parcozoopallavicino.it

Via Sempione Sud, 61 - 28838 Stresa

Buona giornata!

pool life

Lauantaina ohjelmassa oli ei yhtään mitään muuta kuin uima-altaalla oleilua. Lapset odottivatkin jo heräämisestä asti innokkaasti, että pääsisivät uimaan. Viimeiset 15 minuuttia olivatkin aamulla aika tuskaisia, kun uima-allas aukeni vasta klo 9. Onneksi telkkarista tuli lastenohjelmia lempikanavalta Disney Juniorilta niin se lievensi hieman malttamattomuutta. 

Aamu sarastaa...

Aamupalalla.

Vietimme koko päivän altaalla ja kävimme ainoastaan lounaan yhteydessä tutustumassa Meinaan. Pieni herttainen italialaiskylä, mistä löytyi mahtava pariskunnan pitämä kauppa, joitain muita liikkeitä ja lounaspizzeriamme. Lapsille kävelyretken kohokohdat olivat leikkipuisto ja jäätelöt. Illalla emme jaksaneet lähteä ulos syömään ja kun lapsetkin olivat todella väsyneitä päivän aurinkoleikeistä niin kevyt illallinen omassa asunnossamme sopi meille. Lasten kuukahdettua sänkyyn katselimme hetken aikaan Margaret Thatcheristä kertovaa Iron Lady -elokuvaa, kunnes meitäkin alkoi väsyttää... Rentoilu on rankkaa puuhaa!

Sukeltaminen on pop.

"Mä en äiti uskalla vielä mennä ilman liiviä..." sanoi Pikkusisko ja hölkkäsi edestakaisin uima-altaassa.

Leikkipaikalla.

Iltapäivällä tuuli raikkaasti.

Ehkä täytyisi harrastaa niitä vatsalihaksia hieman enemmän...

Meinaan pääsee myös vesiteitse.

Meidän parvekkeelta.

Juhannusaatto Lago Maggiorella

Juhannusta vietimme ensimmäistä kertaa varmasti 15 vuoteen muualla kuin Suomessa. Ulkomailla asumisestakin huolimatta olemme olleet aina kesäkuun lopussa jo Suomessa ja viettämässä vanhempieni ja tätini kanssa juhannusta mökillä, mutta tänä vuonna olimme kotona Milanossa. Etsin alkuviikosta monia eri hotelleja ja vaihtoehtoja järviltä. Keskiviikkona sitten tärppäsi hyvännäköinen paikka ja perjantaina ajoimme tunnin matkan Milanosta Lago Maggiorelle. Hotellimme tai huoneistohotellimme sijaitsi Meinassa n. 20 minuutin matkan päästä "pää"kaupungista Stresasta.

Saavuimme paikalle vasta alkuillasta, sillä juhannusaatto ei tietenkään täälläpäin maailmaa ole vapaapäivä. Kävimme hakemassa Miehen työpaikalta ja lapset aiheuttivat aikamoisen show:n Miehen konttorilla... Erityisesti Minisisko sai faniauman peräänsä, kun toimiston naiset päivittelivät miten ihana 1-vuotias voi olla. 

Juhannusatto sujui melkolailla kuten Suomessa eli uimista pimenevässä illassa ja hyvää ruokaa. Saunaa ehkä jäimme kaipaamaan, mutta lämmin ilta korvasi sen. Residenssin yhteydessä on samanniminen ravintola, mikä oli todella tyylikäs ja ruoka herkullista. Ravintola oli valitettavasti jo täynnä, joten emme saaneet pöytää veden ääreltä. Toisaalta se oli hyvä, sillä lapset leikkivät pihalla heidän syötyään saksalaisen perheen tytön kanssa ja saimme syödä rauhassa Minisisko seuranamme.  Illallisen jälkeen ihmettelimme pimenevää maisemaa, tyylikkäitä ravintolavieraita ja vasta yhdentoista aikaan saimme lapsetkin vasta sänkyyn... 

Valitettavasti kuvien laatu on nyt ei-niin-mahtava, kun kameramme hajosi. Toistaiseksi siis vain kännykuvia.

Perillä...Näkymä parvekkeelta.

Äiti vs. lapset uimakilpailu. 

Alkuruoka. "Tutto in un piatto."

Pääruoaksi tottakai kalaa...

After dinner drawing.

"Me ollaan maapallon miehiä." totesi Pikkusisko katsellessaan kuuta.

Ciao!

It's getting hot in here...

75 osallistujaa luokan illallisella.

Kesä tuli sitten rytinällä viileän kevään jälkeen ja nyt lämpötilat ovat kohonneet sinne 35 asteen tienoolle. Aamulla jännitin (huomatkaa miten jännittävä elämä mulla on...), että kohoaako lämpötila jo 30 asteeseen ennen klo 9 vai ei. Jäi sitten puoli astetta tästä mun rajastani. Toisin sanoen täällä hikoillaan vielä parisen viikkoa ennenkuin saavutaan nauttimaan Suomen raikkaista kesäsäistä. Sitä ennen viilennytään ilmastoinnin avustuksella... 

Brand on ravintola ja löytyy osoitteesta: Largo Zandonai 3

Viimeinen viikko on kulunut vieraiden parissa, lasten kouluun liittyvissä asioissa ja muussa tavallisessa touhussa. Huomenna on sitten odotettu päivä, sillä on lasten viimeinen koulupäivä ja sitten alkaa pitkä loma. Koulu jatkuu vasta syyskuussa ja silloin uusissa tiloissa. On ollut haikeata sanoa ihmisille pitkin viikkoa, että nähdään syksyllä sekä viedä kotiin lasten tekemiä koulutöitä. Näin se kouluvuosi hujahti tosiaan ohi. 

Luokkien uudet kokoonpanot jaksoivat jututtaa vielä torstainakin...

Ihanaa munakoisopitsaa... Love it!

Viikko sitten meillä oli toinen todella hauska ja ikimuistoinen ilta, kun hyvästelimme Isoveljen luokan isolla porukalla. Opettajatkin olivat mukana illassa ja saimme kuulla ihania vauvauutisia assistant opettajalta. Mitenkäs sitten muuten vietetään Italiassa iltaa kuin hyvän ruoan ja viinin ääressä! Tällä kertaa olimme hauskassa korttelipitseriassa (hyvin tyylikäs) ja hyvältä se pitsa maistui kuumassa kesäillassa suoraan uunista tulleena hyvässä seurassa... On vaikea edes kuvailla, että miten epätodennäköistä olisi sama Suomessa.

Toivottelen täältä viileämpiä, mutta silti lämpimiä kesäpäiviä Suomeen! 

Ciao!

After dinner viihdykettä lapsille tai lähinnä tytöille, kun pojat juoksivat ja pelasivat futista...

Opettajia lahjottiin mm. lasten piirustuksilla.

viimeisiä viedään...

Tänään olemme viettäneet jännittäviä hetkiä, kun kummatkin lapset saivat tietää ensi vuoden luokanopettajansa ja samalla luokan kokoonpanon. Lapset olivat saaneet jo tiedon päivällä, kun heidät oli jaettu tuleviin luokkiinsa ja tapasivat uudet opettajansa. Koulussa kuitenkin kuhisi, kun kaikki yhdessä ihmettelimme keiden lapset ovat samalla luokalla ja kuka opettaja on kyseessä. 

Pikkusiskon ryhmä jatkaa samanlaisena, mutta siirtyessä ensi syksynä 4-vuotiaana esikouluun heidän opettajansa vaihtuu. Saimme kuulemma hyvät opettajat ja monet tulivat oikein varta vasta sanomaan, että "perfetto" "good luck" "you should be really pleased" jne. Isoveljen luokassa oli pari viikkoa sitten lapsilta (ja vanhemmilta) kysytty, että onko toiveita kenen kaverin kanssa haluaisi olla samalla luokalla. Tietenkin korostettiin, että kyse on vain toiveista. Opettajat keskenään keskustelevat keiden on hyvä olla yhdessä ja ketkä erotetaan eri luokille. Isoveljellä oli loisto asenne, sillä hän sanoi kaikkien poikien olevan kivoja eikä haitannut mikä tulevan 2. luokan kokoonpano olisi. Hän oli kuitenkin sanonut parhaan kaverinsa nimen ja tosiaan tänään selvisi heidän olevan yhdessä. Opettajankin suhteen kävi hyvä tuuri, sillä amerikkalainen Mrs.P oli Isoveljen toivelistalla ykkösenä nykyisen opettajan jälkeen. Nykyinen opettaja jatkaa kuitenkin ekanluokan opettamista, joten se ei oikeastaan ollut mahdollista. 

Illalla onkin loistavaa hetki hyvästellä tämä Isoveljen luokka. Meillä on illalla sekä lapsille että aikuisille tarkoitettu illallinen kivassa ravintolassa. Myös opettajat saapuvat paikalle ja heille luovutetaan kiitoslahja luokkamme puolesta. Haikea olo, sillä taas siirrytään elämässä eteenpäin... Kun vanhemmille tuli tieto aiemmin päivällä uusista luokista meinasi tulla kyynel silmään. Tiistaina olimme jo Pikkusiskon luokan vanhempien kanssa kippistelemässä kulunutta vuotta, mutta ilman meidän pieniä kolme/nelivuotiaita. Ravintola oli meille hauska tuttavuus, sillä kuuluu yhteen Milanon trendipaikoista. Botinero on kahden Interin argentinalaisen jalkapallopelaajan ravintola ja siellä tarjoillaan sekä aperitivoa että sitten illallista. Illan järjestänyt luokan "edustajamme" kertoi, että ehdottomasti pitää varata ja nimen pitää olla listalla. Paikka olikin ihan ammuttu täyteen! Lämmin ilta oli hauska, oma asu onnistunut (arvatkaa muistettiinko ottaa siitä kuva...noup) ja Miehen kanssa oli kiva jutella kävellessämme takaisin kotiin Milanon yössä.

Nyt onkin aika miettiä illan vaatetus ja muistaa suihkuttaa hyttysmyrkkyä, sillä illan ravintola on puistossa ja tarkoitus on syödä ulkona. 

Botinero - restaurant & lounge

Via San Marco 3

Ciao!

Spritz & naposteltavaa

Toisen omistajan kengät.

dinner with gentlemen...

Tuntuu, ettei meidän elämää kuulu muuta kuin syömistä ja lasten sairastelua... Onneksi on muutakin, mutta syöminen on aika tärkeä asia. Vielä tässä maassa, missä melkein kenen tahansa kanssa saa aikaiseksi keskustelun ruoasta ja ravintoloista. Meille on myös viikonlopun illalliset kahdestaan tai vieraiden kanssa tärkeitä hengähdyshetkiä hektisestä lapsiperheen arjesta. Toisaalta taas lasten kanssa käymme lounailla lauantaisin tai sunnuntaisin. Heille se on elämys - saa esimerkiksi valita itse jälkiruoan -  ja meille taas osa kasvatusta sekä tietenkin yhdessäoloa koko perheen kesken. 

Viime lauantaina olin syömässä kahden herrasmiehen kanssa, sillä illallisseurana oli Miehen lisäksi hänen ystävänsä E. Kävimme lyhyen kävelymatkan päässä olevassa kivassa kalaravintolassa, missä Mies oli aiemmin käynyt työillallisella. Hän oli paikkaan aika ihastunut ja arveli, että pitäisin ravintolasta myös. Eikä ollut väärässä! Erityisesti alkuruoat olivat mieleemme, sillä Miehen ja minun lempijuttuja ovat osterit ja simpukat. Myös pääruoat ja jälkiruoat olivat mielettömän hyviä kuten myös tunnelma. Istuimme lähellä etuovea ja saatoimme bongata sisääntulevien asiakkaiden asuja. Pukukoodi oli ainakin naisten osalta mahdollisimman korkeat korot ja makea laukku. Näillä pärjää pitkälle...

Ravintola on asuinkorttelien keskellä, joten tänne ei eksy ihan vain sattumalta. Jos etsii herkullista, hinta-laatu suhteltaan oivallista kalaravintolaa niin voimme suositella. Ravintola on todella suosittu, joten pöytävaraus on suositeltava. 

Al Sale Grosso

Via Ippolito Nievo 33

Ravintola on tyylikäs ja moderni. Dresscode oli selkeästi mitä korkeammat korot sen parempi...

Crudita di gusci.

Tyylikäs seuralainen.

Nam!

Mustekalaa ja mozzarellaa...

Herkullista ja terveellistä pääruokaa. Seuralaisella oli miekkakalaa.

Miehellä ja minulla oli kummallakin merikrottia, mutta eri tavalla valmistettuna.

Laskun maksamisen yhteydessä pöytään tuotiin kolme purkkia karkkia... Sekös meitä ilahdutti!

kuulumiset

Oho viikko vierähti enkä vain saanut aikaan postailla yhtään mitään. Tämä viikko onkin ollut aika rankka, kun ollut vieraita, tulirokkopotilas, mies tehnyt superpitkiä päiviä, paljon ei-niin-kivoja juttuja sekä tietenkin yleistä sähellystä... Onneksi on siis perjantai. Täytyy myös äitinä todeta, että supermahtavaa! Lapset nimittäin ovat kaikki umpiunessa eikä nukahtamiseen mennyt kuin minuutti. Noh eipä siihen normaalistikaan mene kovin pitkään, mutta perjantaisin usein nappulat sammuu supernopeasti. Itsellä on pino lehtiä, lasi kuplivaa ja tohvelit jalassa. Paras hetki viikosta ehdottomasti!

Buona sera!

pretty sunday

Kesäkukkia takan reunalla.

Kesä on täällä! 30 astetta... jippii! Sunnuntai on mennyt suunnitellessa, ulkoillessa ja ihmetellessä. Mies lähti kaverinsa E:n kanssa pienelle patikointiretkelle. Me pakkasimme eväät ja peiton mukaan leikkipuistoon. Minisisko käveli ja sitten nukkui. Isoveli ja Pikkusisko leikkivät yhdessä sopuisasti. Itse sain luettua kännykällä sunnuntain Hesarin, pohdittua illallisen ruokia ja nautittua upeasta säästä. 

Nyt täytyy varmaan lähteä uudestaan ulos, kun Mies ja E tulivat... 

Buona serata!

perfetto!

Ihana leppoisa lauantai... Aamulla aamiainen pitkän kaavan mukaan. Kaupungilla pyörimistä. Pitkä herkullinen lounas & hyviä keskusteluita vieraamme E:n kanssa. Isoveli pelasi futista E:n ja Miehen kanssa. Tytöt keräsivät kukkia valvovan silmän alla. Leppoisa kesäfiilis kaikinpuolin. 

Nyt tulimme kotiin valmistautumaan iltaan. Lapsille hieman kotitekoista pitsaa ja muuta huvitusta. M aikuiset poistumme jossain vaiheessa illalliselle. Iltavaatteetkin pitäisi vielä keksiä... Mekko vai housut? Hankalia päätöksiä, eikö!  

Osteria di Brera

Via Fiori Chiari 8

Buona serata!

Isoveljen pasta.

Nam!

Scialatielli ai frutti di mare.  Loved it!