Ei italialaiselle. Kiinalaista kiitos.

Italialainen ruoka on herkullista, ihanaa, hyvää... Mutta ei sitäkään jaksa syödä loputtomasti. Meillä on viimeisen kahden viikon ajan ollut "ihan mitä vain, mutta ei italialaista" - kampanja. Ei pastaa, ei prosciuttoa, ei mozzarellaa... Olemmekin syöneet enemmän Suomi-painotteisesti sekä muutamia kertoja texmexiä. Ai, että nachot maistuivat hyvälle...

Lauantai-illan ratoksi päätimme tehdä kiinalaista ja pääkokkina toimi kuten aina viikonloppuisin Mies. Apukokkina oli Isoveli, kun minä ja tytöt haimme vielä pienen iltakävelyn päätteeksi kaupasta maitoa ja soijaa. Mitään kovin monimutkaista tai ihmeellistä ei kokkailtu vaan paistettua kanaa ja itsetehtyä sweet&sour kastiketta vihanneksilla. Lasten mielestä on hauskaa yrittää syödä puikoilla ja heillekin maistui vaihteeksi jokin muu ruoka kuin pasta. 

Sunnuntain ohjelmassa on reissu Ikeaan, sillä on pakko saada lihapullia, glögiä, pipareita ja muita tarpeellisia juttuja tulevaa joulusesonkia varten. Jos se joulufiiliskin pikkuhiljaa heräisi...

Lasten omat syömäpuikot. 

Paistettua kanaa. Rapeaa, mutta mehukasta.

Parasta riisiä tulee meidän Kiinasta ostamalla kahden vaiko jopa kolmen euron riisinkeittimellä.

Lempijuoma. Pellegrino.

"Äiti...ota kuva mun paidasta."

Nam.